Yhteys

Olen palaamassa kotiin, kun näen sinun seisovan satavuotiaan kerrostalomme ulkoportaalla kännykkään puhuen. Tunnistan sinut yläkerran tytöksi. Olemme moikkailleet rappukäytävässä ja vaihtaneet jonkin sanankin lennossa, ja mieleeni on aina jäänyt suloinen enkelinhymysi.

Seisot ovisyvennyksessä summeritaulun edessä, keskittyneenä puheluusi. Yrität otsaasi rypistäen kuulla raitiovaunun jylinän läpi, mitä sinulle sanotaan. Lyhyistä vastauksistasi päätellen kyse on työasioista.

Pysähdyn ulko-oven eteen ja alan kaivella avaimia farkkujeni taskusta. Olet aivan vieressäni, ja näen takkisi alta sukkahousuihin verhotut sääresi kauniisti vierekkäin. Sinä vilkaiset minuun, korjaat silmiltäsi kullanvaaleata hiuskiehkuraa ja nyökkäät tervehdykseksi. Hymyilen takaisin samalla kun saan avaimeni esiin.

Työnnän avaimen sisään, kun tavoitan vienon, pähkinäisen kukkaistuoksusi. Suljen hetkeksi silmäni joutuessani levottomien mielikuvien valtaan. Herätän itseni saman tien ja väännän avainta lukkopesässä. Joudun tulemaan sinua lähemmäksi saadakseni oven auki. Sinä peräännyt niin paljon kuin ovisyvennyksessä pystyt ja painaudut kiinni sivuseinämään, minuun katsoen.

Päästyäni ovenrakoon pysähdyn ja käännyn kysyvästi eteesi. Et ole tulossa sisään samalla ovenaukaisulla, mutta pitkitän jännitystä, ja näen povesi kohoavan raskaasti. Olet vielä kuuntelevinasi puhelua, mutta ajatuksesi ovat jo enemmän täällä.

Kasvosi ovat hyvin lähellä kasvojani. Hetken mielijohteesta kumarrun eteenpäin, kunnes nenänsyrjämme koskettavat toisiaan. Tunnen kasvovoiteesi miedon tuoksun, ihosi sileyden, ruumiisi lämmön. Pidätät hengitystäsi. Kun vastaat taas lyhyesti puhelimeen, hengityksesi pyyhkäisee poskeani myöten.

Peräännyn hitaasti sisälle rappukäytävään, ja ovi sulkeutuu välissämme, mutta yhteytemme ei katkea.

Aura

Olen kosketuksissani usein kuvaillut sitä, miten olet pukeutunut ja minkä väriset ovat hiuksesi. Sen puolesta voisit olla kuka tahansa nainen. Mutta mikä on saanut sinut erottumaan muista, miksi olen kertonut juuri sinusta?

Se on sinun aurasi. Se, mikä sinun sisäisyydestäsi näkyy ulospäin: tuntu, tuulahdus, lumo. Suomen kielessä sana saa astraalisia merkityksiä, mutta englannin kielessä sitä käytetään myös kuvaannollisesti tarkoittamaan ihmisestä huokuvaa eteeristä säteilyä tai karismaa. Ja kun kohtaan sinut, juuri sinut, näen heti aurasi ja tunnen yhteyden. Sinä olet me.

Pyyhkäisen arvolipulla lukijaa ja siirryn liikkeelle lähtevässä raitiovaunussa nojaamaan lähimmälle tolpalle, kun silmäni nauliutuvat sinuun. Istut parin metrin päässä yksinäisellä penkillä toinen jalkasi polven päällä, vieläpä ranteesi ranteen päällä, ja olet pukeutunut – no, tiedät sen itsekin. Hieman surumielinen katseesi on karannut ikkunan läpi jonnekin kaukaisuuteen ja huulesi värähtävät. Silmiesi sielukkuus, tiedostamaton elekielesi, koko sinun olemuksestasi huokuva kaipaus ja halu saavat minut yhtä aikaa sekä voimattomaksi että olemaan valmis valloittamaan puolestasi koko maailman.

Sinä tunnut äkkiä vaistoavan tuijotukseni. Räpytät silmiäsi ja lasket katseesi hetkeksi syliisi. Sydän tykyttäen lasken sekunteja odottaen, että kohta katsot minuun. Vaikka kohtaamisemme jäisi vain ohimeneväksi, me molemmat tietäisimme, että auramme koskettaisivat unohtumattoman hetken ajan toisiaan.

Hengitys

Olemme huoneessa kahden. Seisomme vastatusten ihmetellen, miten tässä näin kävi.

Olet mustiin pukeutunut, kolmikymppinen vaaleaverikkö, ja hyvin pitkä: korkosaappaissasi olet melkein minun pituiseni. Sinussa on jotain hyvin tuttua; olen varma, että olen nähnyt sinut joskus ennenkin.

Yhtä lailla jännittää sinuakin. Silmäilet minua tutkivasti ja mietit huulta purren, millä sinun pitäisi aloittaa. Me molemmat tiedämme, että aikaa ei ole paljon.

Otan aloitteen ja astun lähemmäksi. Sinä ojennat käsiäsi. Liikahdan vastaan ja tartun niihin niin että sormemme menevät lomittain. Sävähdämme kosketuksesta, tunnemme kuuman aallon virtaavan pitkin käsivarsiamme, ylös niskaan, syvälle selkäpiihin, solusta soluun.

Tulen lähemmäksi, kunnes rintasi ja lantiosi hipaisevat minua. Kallistan päätäni niin että hiuksemme kahisevat kevyesti yhteen, ja tunnen poskesi lämmön muutaman millin päästä. Hengityksesi puhaltaa korvaani, kuulen sen läpi halusi, kaipauksesi. Olemme toisiamme nyt hyvin lähellä – niin lähellä kuin on koskettamatta mahdollista, lukuun ottamatta hennosti ristittyjä sormiamme. Me molemmat suljemme silmämme ja jäämme siihen.

Mutta vartaloittemme välinen vetovoima voimistuu hetki hetkeltä magneettien lailla. Ja sitä mukaa kun kiihottuneisuutemme kasvaa ja hengityksemme käy raskaammaksi, meidän on yhä vaikeampi pysyä erossa toisistamme. Jokaisella hengityksellä jokin osa vartalostamme hipaisee toista ja saa aikaan värähdyksiä.

Polvesi alkavat vapista, takareitesi keinahdella. Hengityksesi käy koko ajan huohottavammaksi, ja se lisää minunkin himoani. Jokainen sisäänvetosi saa minut päihtymään lisää, jokainen uloshengityksesi pakottaa vereni kiertämään nopeammin.

Hengityksemme alkavat kiertyä toistensa ympärille. Aluksi ne huohottavat vuorollaan, kuin kartellen, paeten väistämätöntä. Vähitellen ne löytävät yhteisen rytmin, sulautuvat toisiinsa. Ne tulevat ja menevät, päällekkäin, allekkain, sisäkkäin.

Kun lopulta työnnän kasvoni lähemmäksi ja painan suuni korvaasi vasten, sinä tulet niin että kyntesi painavat ihoni verille.

Ääni

Rakastan Tukholman Vanhaa kaupunkia, sen kujia ja kahviloita. Joskus haaveilen rakastumisesta suomenruotsalaiseen tyttöön vain saadakseni syyn sparrata surkeata ruotsiani samalla kun kuhertelemme sohvalla tai sängyssä. Ehkäpä jonakin päivänä muutamme lahden yli gallerioiden ja pikkuputiikkien luo, tummapaahteisen kahvin tykö.

Kuljeskelen Kampin kauppakeskuksessa, kun näen sinun istuvan yksiksesi kahvilan reunapöydässä ja puhuvan kännykkään. Olet ilo silmälle, et niinkään sävähdyttävällä vaan klassisella tavalla. Mutta vasta kun olen riittävän lähellä kuulemaan äänesi, syvällä sisälläni värähtää oikeasti jotain.

Se on vakavaa. Minulle tulee pakonomainen tarve pysähtyä ja istua muina miehinä vieruspöytään. Kaivan esiin hetki sitten ostamani kirjan ja alan lueskella sitä. En saa otetta tekstistä. Olen jäänyt kuuntelemaan sinua, enkä saa otetta sanoistasikaan.

Ruotsissasi on suomalainen nuotti ilman mollisointua. Puheesi soljuu kuin iloisessa aaltoilevassa virrassa, ja tuuditun sen varassa kevyeen transsiin nauttien äänesi pehmeydestä ja kuulaudesta. Siinä vaiheessa, kun sanasi ja lauseesi saapuvat hivelevinä korvaani, ne ovat jo menettäneet merkityksensä ja muuttuneet äänikuviksi, äänituoksuiksi ja äänimauiksi. Tunnen niiden kiertyvän nauhana ruumiini ympärille ja pakahduttavan minut lempeän lämpöiseen puolihorrokseen.

Juuri kun olen ehtinyt kellua puheesi rytmin vietävänä hieman syvemmille vesille, puhelusi loppuu. Sinä suljet kännykkäsi ja lasket sen pöydälle, mutta et koske edes kahvikuppiisi. Jäät istumaan hiljaa.

Kuuntelen synnyttämääsi hiljaisuutta, joka mieleni sisällä saa valtavan tilan. Suljen kirjani ja katson sinua takaviistosta hellyyttä tuntien. Hiljaisuudessasi kuulen – surun.

Alan tapailla ruotsin sanoja.

Kohtaaminen

En saa sinua mielestäni.

Stockmann, torstai, viitisen minuuttia yli keskipäivän. Sinä kävelet miesten kenkäosastolta minua kohti ja minä laskeudun liukuportaita sinua vastaan. Katseesi on luottavaisen avoin, huulillasi viipyy kevyt hymy. Ylläsi on harmaa villakangastakki, jaloissasi farkut ja vasemmassa kädessäsi sininen kangaskassi. Näytät täydelliseltä, arjen prinsessalta. Minulle tulee kuuma, mutta en avaa mustaa nahkatakkiani.

Hetkeä aiemmin, liukuportaiden vielä tuodessa minua alas, katseeni oli kiinnittynyt mustiin vapaa-ajan kenkiin, joita pidetään matalalla pöydällä lähellä liukuportaiden kääntöpaikkaa. Kun nyt astun toiseen kerrokseen – aivan sinun eteesi – ujoudenpuuska voisi painaa katseeni takaisin kenkiin ja tunnistaa niiden merkin. Mutta minä en katso kenkiin. Katson sinuun.

Se on tärkeä hetki: sinä ja minä kohtaamme elämämme risteyksessä.

Annan sinun mennä ensin. Pilke silmäkulmassa sujahdat edestäni alas liukuportaisiin, ja seuraan pari askelta perässä. Katselen vetoa tuntien, kuinka sinä seisot jalat sievästi vierekkäin, hiuksesi takaa kauniisti kiinnitettyinä. Välillämme on voimakas yhteydentunne, sillä tiedän sinun kohta vilkaisevan taakse ja hymyilevän minulle.

Laskeudumme ensimmäiseen kerrokseen. Sinä käännyt sulavasti vasemmalle, kierrät kulman ja jatkat pitkin kosmetiikkaosaston käytävää. Matkamme on edelleen sama. Katselen askeltasi ja sitä miten kannat kassiasi, ja huomaan sinulla sormuksen nimettömässä. Silti, sitä suuremmalla syyllä tunnen yhteyden välillämme ja tiedän sinun kohta katsovan taakse.

Se olisi signaali. Seuraavaksi sinä pysähtyisit jollekin tuotetiskille – ja odottaisit minun pysähtyvän viereesi. Vaihtaisimme sanan, hymyn, koko elämän.

En saa sinua mielestäni.

Oikeasti sain sen ujoudenpuuskan. Tiedän kenkien merkin (Lacoste), mutta en tiedä, mitä meidän tarinallemme olisi käynyt, sillä sitä tärkeätä hetkeä ei koskaan tullut, sinä et katsonut taaksesi, ja minä jouduin lopulta kävelemään pois.

Kaula

Kaula on naisen sensuellein osa. Paljaan kaulan avoimuudessa on sen kauneus, sen haavoittuvuus, joka herättää niin suojeluvaistoni kuin hellyyteni.

Istun lukusalin pitkällä pöydällä poikittain sinua vastapäätä. On ihanan hiljaista, sieltä täältä kantautuu sivujen rapinaa, harvakseltaan vaatteiden kahinaa. Katselen kulmieni alta, kun sormeilet kirjasi reunaa uppoutuneena muistiinpanoihisi. En tiedä, mitä päässäsi liikkuu, mutta sisäinen sopusointusi ja keskittyneisyytesi ovat lumonneet minut täysin.

Toisinaan sinä korjaat hitaasti hiuksiasi sivuun niin että korvasi paljastuu hetkeksi. Sydämeni alkaa tykyttää kiihkeämmin, kun näen kaulasi. Mielessäni ojennun pöydän yli ja kosketan sormenpäilläni varovasti korvasi takaa, tunnen alempana kaulavaltimosi sykkeen ja ihosi pehmeyden. Kuljetan sormiani pitkin kaunispiirteistä kaulaasi, edestakaisin sivellen, aina solisluulle asti.

Liikut äkkiä levottomasti ja nostat päätäsi. Vilkuilet ympärillesi, vedät hiuksiasi taakse. Lasken katseeni nopeasti kirjaani. Aistin sinut täydellisesti, mutta odotan, kunnes asetut taas jatkamaan lukemistasi.

Sitten nostan silmäni uudestaan. Yllätyn nähdessäni poskiesi lievän punerruksen. Rintasi kohoilee voimakkaammin, keskittyneisyytesi harhailee.

Mielessäni kurkotun taas pöydän yli. Työnnän kasvoni lähelle sinua ja siemaisen antaumuksella hiustesi tuoksua. Samalla painan huuleni korvasi alle, lämmintä ihoasi juuri ja juuri koskettaen. Voisin jäädä siihen loputtomiin, mutta malttamattomat huuleni alkavat liikkua kaulasi sivulla, kuumina ja elävinä, hitaasti ihoasi tunnustellen, herkkiä pisteitä etsien, nautinnon väreitä aiheuttaen.

Kuulen syvän huokauksesi. Suljen silmäni juuri ennen kuin katsot minuun päin.

Sääret

Seksikkyyttä eivät tee muodot, vaan liikkeet ja asennot. Näen naisen aktiivisena, aistillisena olentona, joka on tietoinen jokaisesta eleestään ja niiden vaikutuksesta meihin miehiin. Minua eivät sytytä objektit vaan subjektit.

Seksikkäintä naisessa ovat sääret. Toisinaan lasken sääriksi kaiken pakaroista varpaisiin. Säärten erilaiset liikkeet ja asennot ovat loputtomat, mutta myös niiden veistokselliset linjat saavat minut tuntemaan huimausta ja himoa. Sääristään ja niiden seksuaalisesta voimasta tietoiset naiset vievät minulta jalat alta.

Kun näen sinun kävelevän kadulla, ihailen valkoisiin sukkahousuihin verhottuja, kaunispohkeisia sääriäsi, joiden pituutta talvinilkkurisi vielä korostavat. Keväinen mokkatakkisi tuskin peittää mekkosi helman.

Sinun jäljessäsi samaa matkaa kulkiessani tuijotan kaipaavasti sääriäsi ja mietin mielessäni, miltä niiden lämpö tuntuu kämmenissäni ja miten ne kiertyvät ympärilleni, kun olen sinussa. Voisin seurata niitä maailman ääriin.

Sinä pysähdyt näyteikkunan luona ja vilkaiset minuun, kun kävelen lähemmäksi. Pidät toista jalkaasi hieman koukussa ja hymyilet minulle aivan kuin tietäisit ajatukseni. Kun ohitan sinut, annan mielessäni säärillesi palvovan suudelman.

Suudelma

Olemme talven mittaan nähneet toisiamme koulun vanhempainilloissa, tulleet hyvin juttuun. Mielipiteemme kasvatusasioista ovat käyneet yksiin, huumorintajumme seuranneet samoja latuja. Ja vaikka ulkonäkökin on tuntunut molemminpuolisesti miellyttävän, mitään flirttiä ei välillämme ole ollut. Kaikki on tapahtunut arkisen mukavalla vyöhykkeellä.

Olen aamupäivän hiljaisena hetkenä nousemassa Stockmannin K1:sta kuudennen kerroksen Buffetiin palaveriin, kun heti 1. kerroksessa hissi pysähtyy ja sinä astut sisään. Yllätymme näkemisestä ja sanomme iloiset heit. Vilkaiset taulua hyväksyvästi ja annat ovien sulkeutua. Hissi nytkähtää liikkeelle.

Jäämme hymyilemään toisillemme, mutta emme sano mitään. Ja mitä kauemmin pysymme hiljaa, sitä enemmän ilmassa alkaa leijua uudenlaista jännitystä: olemme ensi kertaa kahden ja pukeutuneet tavallista virallisemmin työn mukaan. Sinulla on takkisi alla tumma jakkupuku, tuoksut kukille ja hiuskorusi sopii täydellisesti silmälaseihisi. Näytät hyvältä ja vetävältä.

Hissin jatkaessa nousuaan katseemme syvenee, kunnes äkkiä vakavoidumme kuin yhteisestä ajatuksesta. Pudotan nahkalaukkuni lattialle ja tulen aivan sinun eteesi. Nostat kätesi väliin, mutta tartun niihin, vedän ranteesi ylös ja painan ne hissin seinään. Samalla kun voihkaiset syvään, painaudun sinuun kiinni ja työnnän sinut seinää vasten. Huulemme tarttuvat toisiinsa rajusti, suutelemme ahnaasti. Vartalomme tempoilevat toisiaan vasten kuin myrskyssä, jännittyneinä kuin jouset.

Hissi pysähtyy kuudennessa. Erkanemme toisistamme ja kokoamme itsemme lievästi huohottaen. Annan sinun poistua hissistä ensin. Syrjäsilmin näen, että sinua odotetaan yhtä lailla työtapaamiseen. Minulla on aavistus, että me kumpikaan emme pysty keskittymään vähään aikaan mihinkään.

Sähköisyys

Kurkotun juuri nappaamaan Suomen Kuvalehteä lehtikaukalosta, kun sinä astut sisään odotushuoneeseen ja vangitset katseeni. Onnistun virnistämään ystävällisesti, vaikka kellahdan takaisin aloilleni turhankin kömpelösti, lehteä syliini rutistaen.

Tunnen ilmapiirin heti sähköistyneen, kun meitä on huoneessa nyt kaksi. Sinä istuudut omissa ajatuksissasi huoneen vastapäiselle tuoliriville parin metrin päähän minusta, lasket kassisi ja ristit sääresi. Tuoksusi tavoittaa minut ja saa reiteni värähtämään. Olet pukeutunut yksinkertaisesti mutta vartaloa myötäilevästi, ja koko olemuksesi on niin tiedostamattoman seksuaalinen, että se saa minut kiihottumaan.

Taidan jäädä tuijottamaan sinua liiaksi, sillä sinä vilkaiset minuun kulmiasi rypistäen. Rykäisen häkeltyneenä ja avaan lehden silmieni eteen. Olen menettänyt lukutaitoni, mutta en näytä piittaavan. Kun kohta katson sinua uudestaan, huomaan huulillasi leikkivän hymyn.

Saanko sen lehden, kun olet lukenut sen? kysyt selvästi huvittuneena.

Sitten älyän minäkin. Olen hermostuksissani tarttunut väärään lehteen. Käännän etukannen päälle: Olivia.

Ovi avautuu, ja minua kutsutaan nimeltä. Äkkiä tajuan koko tilanteen ongelmallisuuden. Nousen tuolilta hitaan jäykästi, saamatta selkääni kokonaan suoraksi. Puristan lehteä kaksin käsin vyöni korkeudella ja pysähdyn edessäsi. Jos sopii, sanon melkein kuiskaten, saat sen vähän myöhemmin.

Naurahdukseni ei peitä kaikkea. Sinä katsot merkitsevästi lehteäni ja sitten takaisin ylös silmiini. Hymyilet minulle armahtavasti. Samalla heilautat aavistuksen päällimmäistä jalkaasi niin että se hipaisee omaani. Kuin sähköiskun saaneena onnun kohti avoinna pidettyä ovea, Olivia edelläni, mieleni sinussa.

Käsivarsi

Näen sinut kuntosalilla ensimmäistä kertaa. Olet syventynyt suorituksiisi, teet hitaita toistoja kevyillä painoilla tekniikkaan keskittyen. Tummat hiuksesi ovat poninhännällä, ja kasvosi vilahtavat aina kun rotaatio kääntää ylävartaloasi suuntaani. Olen lumoutunut keskittyneisyydestäsi ja liikkeittesi kurinalaisuudesta.

Vaihdamme aika ajoin eri laitteisiin, silmäyksemme lisääntyvät. Uteliaisuutesi minua kohtaan rikkoo keskittymistäsi, ja se selvästi häiritsee sinua. Minullakin alkaa olla vaikeuksia ylläpitää omaa rytmiäni työstäessäni tiukoin vedoin lihasnopeuttani.

Katseemme valtaavat tilaa, harhailevat vartaloillamme. Näen paljaat olkapääsi ja solakoiden käsivarsiesi hienot kaaret, näen selkäsi vaon mustan olkatoppisi alla, näen kiinteät pakarasi ja etureitesi kauniin linjan mustissa trikoissasi. Samalla lailla sinun katseesi viipyilee minussa. Pysymme hiljaisina, vakavina, raudalle omistautuneina.

Kun laitteita vaihtaessamme ensi kerran kävelemme vastatusten ohi, käsivartemme sipaisevat toisiaan. Vaistomaisesti nostan käteni ja pyyhkäisen suutani, sillä hikesi polttaa ihoani kuin suudelma.

Kosketus

Kosketus edellyttää aina yhteisymmärrystä, yhteistä halua. Kosketus on rajojen tunnustelua, ihania yllätyksiä.

Naiset ovat erilaisia: jotkut teistä herättävät heti voimakkaan koskettamisen tarpeen. Välillemme syttyvä vetovoima kasvaa joka sanasta, katseesta ja eleestä. Löydämme sulavasti saman aaltopituuden ja luontaisen halun koskettaa, kunnes yksi asia johtaa toiseen: hellyys muuttuu himoksi – tai himo hellyydeksi.

Sinä seisot minua kohti ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosastolla. En tiedä, kauanko olet siinä ollut, mutta pudotan punnitsemani omenapussin koriini ja otan askeleen taakse päästääkseni sinut vaa’alle.

Muutaman sekunnin kuluttua tajuan, että en ole liikahtanutkaan. Seison yhä vaa’alla ja sinä minua kohti. Katseemme ovat tyynet, vartalomme rennot.

Tiedämme välittömästi, että me olemme toisiamme varten.

Huulemme nousevat hymyyn. Ojennan käteni ottaakseni vastaan tomaattipussisi tietäen, että sinä tulet antamaan minulle niin paljon enemmän.

Eroottisuus

Suomalainen seksuaalisuus on suorituskeskeistä ja pinnallista. Seksi on suoraa, avointa, rumaakin, arkisen luonnonmukaista. Siitä puuttuu niin terälehtimäinen, henkäisevän sielukas aistillisuus kuin argentiinalaistangonkiihkeä intohimo: emme uskalla olla lähellä, antaa tulla, mennä syvälle, jäädä alle. Kansana olemme seksuaalisesti vapautunein, mutta vain koska olemme eroottisesti varautunein.

Etsin sinua edelleen. Joka päivä katson ympärilleni ja toivon näkeväni sinut.

Tunnistan sinut värähtävästä katseestasi. Askeleestasi erotan aavistuksia tuntemattomasta, herkkyyttä tavastasi heiluttaa kävellessäsi käsivartta, kaulasi kulmasta janon tulla hivellyksi solisluusta korvan alle. Anna minun löytää sinut.

Anna minun löytää valtameremme, pienet kaarnaveneemme, aaltomme ympärillämme. Lähelläsi pääsen kauaksi kaikesta, luonasi olen perillä.

Luonasi jokainen kosketus hyväilee aisteja, saa meidät joka hengenvedoksi eloon. Joka hengenpito on kuolema, jota pitkitämme, kunnes lihaksemme laukeavat ja olemme pelkkää tuntoa ja pelkkää tietoisuutta.

Keinumme aaltoina rannalta vastarannalle.

Kättely

Naisten suhteen olen siinä mielessä hukassa, että olen sekä toivoton romantikko että seksuaalisesti ylilatautunut. Niinpä aina sinut nähdessäni tunnen kärvistyväni olemattomiin, kun samanaikaisesti haluan saada mielesi sulamaan ja vartalosi palamaan.

Kuten tänään. Sinut tavatessani takertelen sanoissani, katseeni harhailee ja jäseneni innovoivat kokonaan uusia pakkoliikkeitä. Sinua se lähinnä huvittaa. Sinä näet lävitseni ja lisäät tuskaani väläyttelemällä sääriäsi ja hypistelemällä korviasi, mutta saan viedyksi lyhyen palaverin kunnialla loppuun. Kello on yli viiden, olemme viimeiset tässä kerroksessa. Kättelemme tuttuun tapaamme, ja teet lähtöä omalle osastollesi.

Katselen nieleskellen, kun kävelet viettelevästi keinahdellen hissille. Tiedät minun katselevan ja nautit kiusaamisestani. Tätä on jatkunut jo viikkokausia, ja tunnet heikot kohtani. Mutta tiedät myös sen, että on vain ajan kysymys, milloin sisäinen leijonani lopulta murtautuu ulos, käy päälle ja ottaa sinut.

En vain vielä tiedä, että sinä olet siihen täysin valmis itsekin. Hissin luona pyörähdät ympäri, korjailet hiuksiasi ja alat kävellä takaisin. Kohta tiedän.

Hiuskiehkura

Puikkelehdin ihmisvirrassa Kampin ja Forumin välisessä kävelytunnelissa. Useimmat ovat palaamassa töistä kotiin. Askeleet ovat kiireisiä, ilmeet vakavia, katseet poissaolevia.

Huomaan sinut jo kaukaa. Kävellessäsi reipasta vauhtia kohti näytät stressaantuneelta ja huolten täyttämältä, mutta koko naisellinen olemuksesi huokuu sellaista haikeaa, kaipaavaa, surunsekaista kauneutta, joka vetoaa minuun.

Tulen suoraviivaisesti kohti, kunnes olemme niin lähellä, että saan hetkeksi katsekontaktin. Ajatuksesi ovat edelleen muualla. Kun välimatkaa on enää pari askelta, sinä teet pienen väistöliikkeen, mutta ennakoin väistämällä samalle puolelle. Ehdimme toistaa liikkeen vielä toiseen suuntaan, ja taas takaisin, kunnes vauhtimme pysähtyy ja olemme kasvotusten.

Sinä naurahdat, mutta et ole vielä kokonaan läsnä. Yritän hymylläni sulattaa suojamuurisi ja päästä mielesi sisälle. Odota, sanon sinulle ja korjaan varovasti ohimoltasi roikkuvan hiuskiehkuran korvasi taakse. Lopulta silmiisi syttyy jotain.

Olet niin kaunis, sanon hiljaa. Sitten siirryn rauhallisesti sivuun ja käännyn jatkamaan matkaani. Kun vilkaisen kohta taakseni, näen sinun yhä seisovan ja katsovan perääni, sormeillen samaa hiuskiehkuraa. Sinun kiitollisesta hymystäsi tiedän, että olet taas elossa.

Napa

Olen katsastamassa Niken juoksutrikoita, kun viereisessä sovituskopissa outo liikehdintä herättää uteliaisuuteni. Valkoinen verho on vain puoliksi kiinni. Minun ei tarvitse kuin ottaa askel lähemmäksi, ja näen sinut improvisoimassa melko persoonallisella tyylillä napatanssia peilille. Pidät paitaasi ylhäällä paljastaaksesi vatsasi samalla kun pyörität ja hetkutat lanteitasi. Hyvin istuvien Puma-trikoiden yläreunassa kieppuu hintalappu.

Kun sinä tajuat tulleesi yllätetyksi, punastut poskipäitäsi myöten ja kiskaiset verhon kiinni. Minuun esitys oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen. Taputan käsiäni.

Taisi karata käsistä, naurahtelet verhon takaa.

Esitys oli muuten täydellinen, sanon, puuttui vain pusu navalle.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen sinä kurkistat verhon raosta. Ai mikä? kysyt.

Kohotan hymyillen kulmiani. Silmiisi syttyy kissamainen pilke. Tarkistat nopeasti, onko lähellä muita ihmisiä. No näytä, sanot yllyttävästi. Avaat verhoa ja jäät odottamaan.

Emmin vain hetken, sitten pujahdan sisään. Katsomme toisiamme jännittyneinä. Mitään sanomatta polvistun ahtaassa sovituskopissa ja seuraan, kun nostat taas paitaasi. Aluksi piirrän sormellani ympyrää sievän napasi ympärillä, ja sinun hengityksesi käy raskaammaksi. Vilkaisen ylös. Sitten tartun lanteillesi ja annan navallesi hitaan ja hellän pusun.

Alan tuntea tuoksusi ja lämpösi liian houkuttelevana. Samassa kuulemme myyjän kysyvän, tarvitaanko täällä apua. Kampean itseni hymyillen ylös ja poistun sovituskopista jatkamaan juoksutrikoiden tutkimista, vaikka en enää pysty keskittymään mihinkään.

Sisäreisi

Ullanlinnassa on hiirenhiljaista, kun huomaan jalkakäytävällä kyltin asuntonäytöstä. Nousen kolmanteen kerrokseen, tervehdin välittäjää ja vedän siniset pussit kenkiini. Pienessä kolmiossa käyskentelee viitisentoista ihmistä.

Näen sinut keittiössä tutkimassa kaapistoa. Olet huolitellun näköinen kynsilakkoinesi ja hiuskoruinesi. Pitkä, tyylikäs trenssisi on auki: sen alta paljastuvat Louis Vuittonin huivi, tummanharmaa neule, ohut silkkihame ja vinoruutuiset sukkahousut. Siniset pussukat mustankiiltävien saappaittesi päissä näyttävät lystikkäiltä. Sinä huomaat minun katselevan ja hymyilet aavistuksen.

Kiertelen huoneistoa hajamielisenä, kohtaan sinut aika ajoin. Luomme toisiimme piteneviä silmäyksiä. Väki juttelee välittäjän kanssa ja alkaa vähentyä. Meitä on enää kourallinen.

Olen tutustunut kylpyhuoneeseen ja käännyn palatakseni eteishalliin, kun näen sinut seisomassa ovensuussa, minuun katsoen. Tulen aivan eteesi, painan kämmeneni alas sisäreidellesi. Tunnen ohuen hameesi läpi sukkahousujesi sähköisyyden ja lihasi lämmön. Hitaasti, tuskin ihoasi hipoen annan sormenpäitteni liukua reitesi sisäpintaa melkein ylös asti, kunnes ne juuri ja juuri kääntyvät nivustaivettasi myötäillen lantiollesi. Sinä henkäiset syvään, silmäluomesi värähtävät.

Irrotan käteni, kierrän sinut ja tulen ulos kylpyhuoneesta. Välittäjä tuijottaa minuun kysyvästi ja nyökkää hyvästiksi, kun riisun suojapussit ja astun rappukäytävään.

Askel

Kävelen Fredaa keskustaan, kun tulet Isolta Robalta kännykkä korvassa ja käännyt edelläni samaan suuntaan. Kuulen iloisesti helisevän naurusi, sitten sujautat puhelimen nahkapusakkasi taskuun. Askelluksesi muuttuu ripeämmäksi ja vangitsee huomioni täysin.

Farkkusi istuvat sinulle täydellisesti ja saappaissasi on juuri oikea korko, joka työntää pakarasi houkuttelevasti taakse ja kohottaa käyntisi gasellimaiseksi. Käsivartesi heiluvat viehkeästi pitkien säärtesi rytmiin.

Uudenmaankadun risteyksessä on vihreät, ylitämme suojatien peräkkäin. Olen sinusta neljän viiden metrin päässä. Tiedän tuijottavani, mutta en saa silmiäni irti lantiosi ja alaselkäsi irtonaisesta keinunnasta.

Puhelin soi. Minulla on vaikeuksia kaivaa vauhdissa taskuani ja joudun katsomaan alas, kunnes tajuan, ettei se ole minun kännykkäni. Kun vilkaisen ylös, sinä olet äkkiä edessäni – olet pysähtynyt kaivamaan omaa takintaskuasi – ja törmään sinuun.

Kaikki tapahtuu nopeasti. Hamuan käsilläni pitääkseni sinut pystyssä, ollakseni kaatamatta meitä molempia. Tunnen yhtenä ryöppynä vartalosi, tuoksusi, hengityksesi.

Kun tasapaino on saavutettu, katsomme toisiamme hämillämme, minä virnistäen, sinä huulta purren, kunnes seuraava soittoääni herättää sinut. Vastaat viipyillen kännykkääsi ja käännyt jatkamaan matkaa.

Lähden liikkeelle vasta kun vilkaiset taaksesi ensimmäisen kerran.

Tuoksu

Kauppakeskuksen parkkihallissa on hämärää ja tunkkaista, kun olen kantamuksineni ohittamassa sinua pitkällä kävelyliuskalla. Mutta ripeää on sinunkin vauhtisi, korkosi kopisevat ja korusi kilisevät, vaikka työnnät ostoskasseja pursuavia ostoskärryjäsi kuin laivaa.

Lomalle menossa? heitän ohimennen.

Kolme lasta ja laiska mies, vastaat välinpitämättömästi, edes katsomatta. Hidastan vauhtini ja vilkaisen sinua tarkemmin. Vaikka olet vasta reilut kolmenkymmenen, näytät väsyneeltä ja alistuneelta.

Koska matka on sama, rupattelen mukavia. Katsotkin jo, vähän hymyiletkin, saat kasvoihisi eloa. Lumoudun kauneudestasi, joka nyt murtautuu esiin, kun stressisi alkaa laueta. Pysähdyt tila-auton perän eteen ja avaat keskuslukituksen.

Anna kun autan, sanon ja nostan takaluukun, työnnän riuskasti kaikki tuhat ostoskassiasi tavaratilaan ja lasken luukun kiinni. Lupaan palauttaa ostoskärryt ja annan sinulle samansuuruisen pantin tilalle.

Hämmästelet, että sepäs kävi näpsäkästi, ja kysyt, miten voit kiittää.

Itse asiassa, aloitan ja katson tutkivasti silmiisi. Sitten otan sinut varovasti syliini, työnnän nenäni korvasi taakse ja hengitän syvään ja pitkään hiustesi tuoksua.

Kun erkanen sinusta, tuijotat minua ällikällä lyötynä mutta hymyssä suin. Nyökkään ja lähden palauttamaan ostoskärryjä. Sinun tuoksusi on jäänyt minuun, siinä on jotain kaneliomenaa, vadelmaa ja maitotoffeeta, se ylittää kaiken muun eikä se unohdu, ja nautin siitä täysin siemauksin vielä kun ajan Länsiväylää kotiin.

Käsi

Ystäväni asuu viidennessä kerroksessa, mutta liikunnan vuoksi loikin portaat usein ylös. Sitä paitsi tässä 1900-luvun alun jugendtalossa on aivan upea rappukäytävä marmoripintoineen, ornamentteineen ja tunnelmallisine lamppuineen.

Kun olen noussut kolmanteen kerrokseen, neljännessä käy ovi, ja sitten alkaa kuulua laskeutuvaa kopinaa. Koska kierreportaissa suositaan ulkoreunaa, varaudun kerrosten välissä väistämään. Mutta heti kun näen sinut, sotkeudun jaloissani ja tuen kaiteeseen. Olet pukeutunut mustaan villakangastakkiin, legginseihin ja korollisiin nilkkureihin, ja näytät vaaleine, taakse sidottuine hiuksinesi ja hymyinesi aivan tyrmäävältä.

Pysähdyn suoraan eteesi alemmalle askelmalle, ja käteni jatkaa liukumistaan kaidetta pitkin sinun kätesi päälle. Jäämme siihen tuijottamaan toisiamme, sinä yhä hymyillen ja minä kevyesti huohottaen. Kätesi tuntuu kuumalta minun ulkokylmää kättäni vasten, mutta jännittävällä tavalla lämmin ja kylmä sekoittuvat toisiinsa.

Astun sivuun ja annan sinun mennä. Kun olet hävinnyt hissikuiluverkon taakse, kävelen loppumatkan ylös kuunnellen askeltesi kopinaa alas asti.

Kantapää

Satun kulkemaan naisten kenkäosaston ohi, kun huomaan sinun tuskailevan liian tiukan nahkasaappaan kanssa. Vapaita myyjiä ei näy mailla eikä halmeilla. Tulen kysymään, voinko auttaa.

Sinä tarkastelet minua yllättyneesti, mutta sanot lopulta huvittuneena, etten taida kuulua henkilökuntaan.

En, vastaan, mutta voin auttaa. Polvistun eteesi ja pidän kiinni polvitaipeestasi, kun vedän nilkkaasi jumiutuneen saappaan ulos. Lasken sen kokolattiamatolle ja asetan sinun jalkasi reidelleni. Katsotaanpa, sanon keskittyneesti ja alan sukkahousujesi läpi tutkia sorjaa, jäntevää säärtäsi tunnustelevin, mittaavin liikkein. Käyn läpi koko alueen yläpohkeesta nilkkaan.

No? sinä kysyt epävarmasti hymyillen, ja tunnen varpaittesi kipristelevän reiteni päällä.

Luulenpa tietäväni, mistä kenkä puristaa, vastaan tyynesti ja tartun toisella kädellä polveesi. Sallitko? kysyn ja alan tehdä hierovia liukuja alapohkeellesi ja akillesjänteen molemmin puolin. Vaihdamme silmäyksiä, joissa pilkahtelee arvoituksia, kysymyksiä ja ehdotuksia.

Autan sinua nostamaan jalkaasi päästäkseni kunnolla möyhimään kantapäätäsi. Sen lihakset todella kaipaavat käsittelyä. Kuulen sinun huokaavan.

Kaikki on kiinni rentoudesta, sanon lopulta ja tarjoan saappaan. Se sujahtaa jalkaasi kuin sukka.

Parempi mennä nyt, kuiskaat minulle, mieheni on tulossa.

Hyräily

Olen hetki sitten syönyt purukumia, ja hengitykseni tuoksuu piparmintulta, kun metron liukuportaissa pysähdyn heti sinun taaksesi. On ruuhka-aika.

Alan hyräillä, sillä matkaa ylös riittää. Kurkkaat olkasi yli niin että hiuksesi pyyhkäisevät leukaani. Ehdin nähdä silmiesi tuikahduksen, ja minua rupeaa hymyilyttämään. Se kuuluu hyräilyni läpi. Minulla on voimakas tunne, että myös sinua rupeaa hymyilyttämään, sillä keinahdat tahattomasti niin että takamuksesi hipaisee takkini lievettä. Se saa vereni kiertämään nopeammin, mikä varmaan heijastuu taas hyräilyssäni.

Kiireisiä työmatkalaisia alkaa ohittaa vasemmalta. Vaikka tilaa riittää, me seisojat teemme vaistomaisen väistämisliikkeen oikealle. Odotan sopivaa rytmiä, sitten kurotan eteenpäin niin että suuni osuu hiuksiisi. Sinä kallistat aavistuksen päätäsi, ja muutaman sekunnin ajan hyräilen aivan korvaasi.

Liukuportaiden kulma suortuu, astumme ylätasanteelle ja jatkamme eri suuntiin.

Puhallus

Raitiovaunu rämistelee etäälle ja korostunut hiljaisuus laskeutuu kortteliin, kun keskustan eräässä kivijalkagalleriassa jään tarkastelemaan samaa taulua kanssasi. Olet pukeutunut mustaan talvitakkiin, hameeseen ja saappaisiin, ja näen syrjäsilmällä tummien hiuksiesi kimaltelevan spottivaloista. Sinulla ei näytä olevan kiirettä siirtyä seuraavan taulun eteen. Kuulen sukkahousujesi sihinän, kun vaihdat painoa jaloillasi ja käännyt samalla aavistuksen minuun päin.

Työnnyn kumarassa kohti taulua ja annan ymmärtää tutkivani yksityiskohtaa. Kun viimein suoristaudun, peräännyn vinottain niin että tulen melkein sinuun kiinni. Kääntyessäni suuni on silmiesi korkeudella.

Puhallan vienosti silmäripseäsi. Se saa sinut räpyttelemään hymyillen silmiäsi, kun teemme hiukan tilaa. Samaan aikaan ystäväni ilmestyy gallerian ovelle, ja joudun lähtemään hänen mukanaan eteenpäin.

Katse

Liikennevalot vaihtuvat Esplanadilla punaisiksi ja pysähdyn perääsi. Jään hajamielisenä ihailemaan huolella kammattuja pähkinänruskeita hiuksiasi. Kun kätesi heilahtaa ylös ratista, panen merkille mustan nahkahansikkaasi ja punahelmisen rannekorusi.

Seuraavaksi huomaan taustapeilisi kautta, kuinka etuviistosta paistava kevätaurinko valaisee kauniisti poskiasi ja kulmiasi, ja näen silmäsi selvästi. Katsahdat ylös ja kohtaat katseeni. Silmämme lukkiutuvat yhteen.

Katseyhteys on yllättäen niin voimakas, niin intensiivinen, niin syvälle menevä, että se salpaa hengityksen.

Kun ikuisuuden kuluttua valot vaihtuvat vihreiksi, sinä käännyt vasemmalle ja minä jatkan suoraan. Vielä yöllä mietin kuumeisesti, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisinkin kääntynyt perässäsi ja seurannut sinua valoista valoihin, kunnes meidän olisi ollut pakko pysähtyä.

Ensikosketus

Ensikosketus ei unohdu. Ja vaikka se välillä unohtuisi, sen pystyy palauttamaan mieleensä. Ensikosketuksen ei tarvitse olla erikoinen ollakseen erikoinen. Se on aina erikoinen. Jos se on liian erikoinen, sen pystyy palauttamaan mieleensä, mutta se, jota kosketettiin, unohtuu.

Haluan koskettaa sinua. Haluan jakaa ensikosketuksemme niin, että muistat sen lopun ikääsi, vaikka se jäisi ainoaksi kosketukseksemme. Seisot tutulla bussipysäkillä, kun kävelen taas kerran ohi. Joka aamu viimeisen kolmen viikon aikana olemme vaihtaneet katseen, joka ei ole luvannut mitään, mutta joka ei ole myöskään kieltänyt mitään.

Tänä aamuna kuitenkin pysähdyn edessäsi. Kohotan käteni ja kosketan korvaasi. Sinä tuijotat rävähtämättä silmiini. Mitään sanomatta annan sormenpäitteni liukua poskellesi, josta ne kääntyvät hivelemään hitaasti ylähuulesi pintaa, suupielestä suupieleen, kunnes erkanen ja lasken irti. Seuraavan sydämenlyönnin aikana räpsäytät juopuneesti silmiäsi.

Huomenna kuljen työni takia jo toista reittiä, emmekä tule enää näkemään toisiamme.