Ensikosketus

Ensikosketus ei unohdu. Ja vaikka se välillä unohtuisi, sen pystyy palauttamaan mieleensä. Ensikosketuksen ei tarvitse olla erikoinen ollakseen erikoinen. Se on aina erikoinen. Jos se on liian erikoinen, sen pystyy palauttamaan mieleensä, mutta se, jota kosketettiin, unohtuu.

Haluan koskettaa sinua. Haluan jakaa ensikosketuksemme niin, että muistat sen lopun ikääsi, vaikka se jäisi ainoaksi kosketukseksemme. Seisot tutulla bussipysäkillä, kun kävelen taas kerran ohi. Joka aamu viimeisen kolmen viikon aikana olemme vaihtaneet katseen, joka ei ole luvannut mitään, mutta joka ei ole myöskään kieltänyt mitään.

Tänä aamuna kuitenkin pysähdyn edessäsi. Kohotan käteni ja kosketan korvaasi. Sinä tuijotat rävähtämättä silmiini. Mitään sanomatta annan sormenpäitteni liukua poskellesi, josta ne kääntyvät hivelemään hitaasti ylähuulesi pintaa, suupielestä suupieleen, kunnes erkanen ja lasken irti. Seuraavan sydämenlyönnin aikana räpsäytät juopuneesti silmiäsi.

Huomenna kuljen työni takia jo toista reittiä, emmekä tule enää näkemään toisiamme.