Hyräily

Olen hetki sitten syönyt purukumia, ja hengitykseni tuoksuu piparmintulta, kun metron liukuportaissa pysähdyn heti sinun taaksesi. On ruuhka-aika.

Alan hyräillä, sillä matkaa ylös riittää. Kurkkaat olkasi yli niin että hiuksesi pyyhkäisevät leukaani. Ehdin nähdä silmiesi tuikahduksen, ja minua rupeaa hymyilyttämään. Se kuuluu hyräilyni läpi. Minulla on voimakas tunne, että myös sinua rupeaa hymyilyttämään, sillä keinahdat tahattomasti niin että takamuksesi hipaisee takkini lievettä. Se saa vereni kiertämään nopeammin, mikä varmaan heijastuu taas hyräilyssäni.

Kiireisiä työmatkalaisia alkaa ohittaa vasemmalta. Vaikka tilaa riittää, me seisojat teemme vaistomaisen väistämisliikkeen oikealle. Odotan sopivaa rytmiä, sitten kurotan eteenpäin niin että suuni osuu hiuksiisi. Sinä kallistat aavistuksen päätäsi, ja muutaman sekunnin ajan hyräilen aivan korvaasi.

Liukuportaiden kulma suortuu, astumme ylätasanteelle ja jatkamme eri suuntiin.