Käsi

Ystäväni asuu viidennessä kerroksessa, mutta liikunnan vuoksi loikin portaat usein ylös. Sitä paitsi tässä 1900-luvun alun jugendtalossa on aivan upea rappukäytävä marmoripintoineen, ornamentteineen ja tunnelmallisine lamppuineen.

Kun olen noussut kolmanteen kerrokseen, neljännessä käy ovi, ja sitten alkaa kuulua laskeutuvaa kopinaa. Koska kierreportaissa suositaan ulkoreunaa, varaudun kerrosten välissä väistämään. Mutta heti kun näen sinut, sotkeudun jaloissani ja tuen kaiteeseen. Olet pukeutunut mustaan villakangastakkiin, legginseihin ja korollisiin nilkkureihin, ja näytät vaaleine, taakse sidottuine hiuksinesi ja hymyinesi aivan tyrmäävältä.

Pysähdyn suoraan eteesi alemmalle askelmalle, ja käteni jatkaa liukumistaan kaidetta pitkin sinun kätesi päälle. Jäämme siihen tuijottamaan toisiamme, sinä yhä hymyillen ja minä kevyesti huohottaen. Kätesi tuntuu kuumalta minun ulkokylmää kättäni vasten, mutta jännittävällä tavalla lämmin ja kylmä sekoittuvat toisiinsa.

Astun sivuun ja annan sinun mennä. Kun olet hävinnyt hissikuiluverkon taakse, kävelen loppumatkan ylös kuunnellen askeltesi kopinaa alas asti.