Liikennevalot vaihtuvat Esplanadilla punaisiksi ja pysähdyn perääsi. Jään hajamielisenä ihailemaan huolella kammattuja pähkinänruskeita hiuksiasi. Kun kätesi heilahtaa ylös ratista, panen merkille mustan nahkahansikkaasi ja punahelmisen rannekorusi.
Seuraavaksi huomaan taustapeilisi kautta, kuinka etuviistosta paistava kevätaurinko valaisee kauniisti poskiasi ja kulmiasi, ja näen silmäsi selvästi. Katsahdat ylös ja kohtaat katseeni. Silmämme lukkiutuvat yhteen.
Katseyhteys on yllättäen niin voimakas, niin intensiivinen, niin syvälle menevä, että se salpaa hengityksen.
Kun ikuisuuden kuluttua valot vaihtuvat vihreiksi, sinä käännyt vasemmalle ja minä jatkan suoraan. Vielä yöllä mietin kuumeisesti, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisinkin kääntynyt perässäsi ja seurannut sinua valoista valoihin, kunnes meidän olisi ollut pakko pysähtyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti