Napa

Olen katsastamassa Niken juoksutrikoita, kun viereisessä sovituskopissa outo liikehdintä herättää uteliaisuuteni. Valkoinen verho on vain puoliksi kiinni. Minun ei tarvitse kuin ottaa askel lähemmäksi, ja näen sinut improvisoimassa melko persoonallisella tyylillä napatanssia peilille. Pidät paitaasi ylhäällä paljastaaksesi vatsasi samalla kun pyörität ja hetkutat lanteitasi. Hyvin istuvien Puma-trikoiden yläreunassa kieppuu hintalappu.

Kun sinä tajuat tulleesi yllätetyksi, punastut poskipäitäsi myöten ja kiskaiset verhon kiinni. Minuun esitys oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen. Taputan käsiäni.

Taisi karata käsistä, naurahtelet verhon takaa.

Esitys oli muuten täydellinen, sanon, puuttui vain pusu navalle.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen sinä kurkistat verhon raosta. Ai mikä? kysyt.

Kohotan hymyillen kulmiani. Silmiisi syttyy kissamainen pilke. Tarkistat nopeasti, onko lähellä muita ihmisiä. No näytä, sanot yllyttävästi. Avaat verhoa ja jäät odottamaan.

Emmin vain hetken, sitten pujahdan sisään. Katsomme toisiamme jännittyneinä. Mitään sanomatta polvistun ahtaassa sovituskopissa ja seuraan, kun nostat taas paitaasi. Aluksi piirrän sormellani ympyrää sievän napasi ympärillä, ja sinun hengityksesi käy raskaammaksi. Vilkaisen ylös. Sitten tartun lanteillesi ja annan navallesi hitaan ja hellän pusun.

Alan tuntea tuoksusi ja lämpösi liian houkuttelevana. Samassa kuulemme myyjän kysyvän, tarvitaanko täällä apua. Kampean itseni hymyillen ylös ja poistun sovituskopista jatkamaan juoksutrikoiden tutkimista, vaikka en enää pysty keskittymään mihinkään.