Tuoksu

Kauppakeskuksen parkkihallissa on hämärää ja tunkkaista, kun olen kantamuksineni ohittamassa sinua pitkällä kävelyliuskalla. Mutta ripeää on sinunkin vauhtisi, korkosi kopisevat ja korusi kilisevät, vaikka työnnät ostoskasseja pursuavia ostoskärryjäsi kuin laivaa.

Lomalle menossa? heitän ohimennen.

Kolme lasta ja laiska mies, vastaat välinpitämättömästi, edes katsomatta. Hidastan vauhtini ja vilkaisen sinua tarkemmin. Vaikka olet vasta reilut kolmenkymmenen, näytät väsyneeltä ja alistuneelta.

Koska matka on sama, rupattelen mukavia. Katsotkin jo, vähän hymyiletkin, saat kasvoihisi eloa. Lumoudun kauneudestasi, joka nyt murtautuu esiin, kun stressisi alkaa laueta. Pysähdyt tila-auton perän eteen ja avaat keskuslukituksen.

Anna kun autan, sanon ja nostan takaluukun, työnnän riuskasti kaikki tuhat ostoskassiasi tavaratilaan ja lasken luukun kiinni. Lupaan palauttaa ostoskärryt ja annan sinulle samansuuruisen pantin tilalle.

Hämmästelet, että sepäs kävi näpsäkästi, ja kysyt, miten voit kiittää.

Itse asiassa, aloitan ja katson tutkivasti silmiisi. Sitten otan sinut varovasti syliini, työnnän nenäni korvasi taakse ja hengitän syvään ja pitkään hiustesi tuoksua.

Kun erkanen sinusta, tuijotat minua ällikällä lyötynä mutta hymyssä suin. Nyökkään ja lähden palauttamaan ostoskärryjä. Sinun tuoksusi on jäänyt minuun, siinä on jotain kaneliomenaa, vadelmaa ja maitotoffeeta, se ylittää kaiken muun eikä se unohdu, ja nautin siitä täysin siemauksin vielä kun ajan Länsiväylää kotiin.