Aura

Olen kosketuksissani usein kuvaillut sitä, miten olet pukeutunut ja minkä väriset ovat hiuksesi. Sen puolesta voisit olla kuka tahansa nainen. Mutta mikä on saanut sinut erottumaan muista, miksi olen kertonut juuri sinusta?

Se on sinun aurasi. Se, mikä sinun sisäisyydestäsi näkyy ulospäin: tuntu, tuulahdus, lumo. Suomen kielessä sana saa astraalisia merkityksiä, mutta englannin kielessä sitä käytetään myös kuvaannollisesti tarkoittamaan ihmisestä huokuvaa eteeristä säteilyä tai karismaa. Ja kun kohtaan sinut, juuri sinut, näen heti aurasi ja tunnen yhteyden. Sinä olet me.

Pyyhkäisen arvolipulla lukijaa ja siirryn liikkeelle lähtevässä raitiovaunussa nojaamaan lähimmälle tolpalle, kun silmäni nauliutuvat sinuun. Istut parin metrin päässä yksinäisellä penkillä toinen jalkasi polven päällä, vieläpä ranteesi ranteen päällä, ja olet pukeutunut – no, tiedät sen itsekin. Hieman surumielinen katseesi on karannut ikkunan läpi jonnekin kaukaisuuteen ja huulesi värähtävät. Silmiesi sielukkuus, tiedostamaton elekielesi, koko sinun olemuksestasi huokuva kaipaus ja halu saavat minut yhtä aikaa sekä voimattomaksi että olemaan valmis valloittamaan puolestasi koko maailman.

Sinä tunnut äkkiä vaistoavan tuijotukseni. Räpytät silmiäsi ja lasket katseesi hetkeksi syliisi. Sydän tykyttäen lasken sekunteja odottaen, että kohta katsot minuun. Vaikka kohtaamisemme jäisi vain ohimeneväksi, me molemmat tietäisimme, että auramme koskettaisivat unohtumattoman hetken ajan toisiaan.