Sähköisyys

Kurkotun juuri nappaamaan Suomen Kuvalehteä lehtikaukalosta, kun sinä astut sisään odotushuoneeseen ja vangitset katseeni. Onnistun virnistämään ystävällisesti, vaikka kellahdan takaisin aloilleni turhankin kömpelösti, lehteä syliini rutistaen.

Tunnen ilmapiirin heti sähköistyneen, kun meitä on huoneessa nyt kaksi. Sinä istuudut omissa ajatuksissasi huoneen vastapäiselle tuoliriville parin metrin päähän minusta, lasket kassisi ja ristit sääresi. Tuoksusi tavoittaa minut ja saa reiteni värähtämään. Olet pukeutunut yksinkertaisesti mutta vartaloa myötäilevästi, ja koko olemuksesi on niin tiedostamattoman seksuaalinen, että se saa minut kiihottumaan.

Taidan jäädä tuijottamaan sinua liiaksi, sillä sinä vilkaiset minuun kulmiasi rypistäen. Rykäisen häkeltyneenä ja avaan lehden silmieni eteen. Olen menettänyt lukutaitoni, mutta en näytä piittaavan. Kun kohta katson sinua uudestaan, huomaan huulillasi leikkivän hymyn.

Saanko sen lehden, kun olet lukenut sen? kysyt selvästi huvittuneena.

Sitten älyän minäkin. Olen hermostuksissani tarttunut väärään lehteen. Käännän etukannen päälle: Olivia.

Ovi avautuu, ja minua kutsutaan nimeltä. Äkkiä tajuan koko tilanteen ongelmallisuuden. Nousen tuolilta hitaan jäykästi, saamatta selkääni kokonaan suoraksi. Puristan lehteä kaksin käsin vyöni korkeudella ja pysähdyn edessäsi. Jos sopii, sanon melkein kuiskaten, saat sen vähän myöhemmin.

Naurahdukseni ei peitä kaikkea. Sinä katsot merkitsevästi lehteäni ja sitten takaisin ylös silmiini. Hymyilet minulle armahtavasti. Samalla heilautat aavistuksen päällimmäistä jalkaasi niin että se hipaisee omaani. Kuin sähköiskun saaneena onnun kohti avoinna pidettyä ovea, Olivia edelläni, mieleni sinussa.