Yhteys

Olen palaamassa kotiin, kun näen sinun seisovan satavuotiaan kerrostalomme ulkoportaalla kännykkään puhuen. Tunnistan sinut yläkerran tytöksi. Olemme moikkailleet rappukäytävässä ja vaihtaneet jonkin sanankin lennossa, ja mieleeni on aina jäänyt suloinen enkelinhymysi.

Seisot ovisyvennyksessä summeritaulun edessä, keskittyneenä puheluusi. Yrität otsaasi rypistäen kuulla raitiovaunun jylinän läpi, mitä sinulle sanotaan. Lyhyistä vastauksistasi päätellen kyse on työasioista.

Pysähdyn ulko-oven eteen ja alan kaivella avaimia farkkujeni taskusta. Olet aivan vieressäni, ja näen takkisi alta sukkahousuihin verhotut sääresi kauniisti vierekkäin. Sinä vilkaiset minuun, korjaat silmiltäsi kullanvaaleata hiuskiehkuraa ja nyökkäät tervehdykseksi. Hymyilen takaisin samalla kun saan avaimeni esiin.

Työnnän avaimen sisään, kun tavoitan vienon, pähkinäisen kukkaistuoksusi. Suljen hetkeksi silmäni joutuessani levottomien mielikuvien valtaan. Herätän itseni saman tien ja väännän avainta lukkopesässä. Joudun tulemaan sinua lähemmäksi saadakseni oven auki. Sinä peräännyt niin paljon kuin ovisyvennyksessä pystyt ja painaudut kiinni sivuseinämään, minuun katsoen.

Päästyäni ovenrakoon pysähdyn ja käännyn kysyvästi eteesi. Et ole tulossa sisään samalla ovenaukaisulla, mutta pitkitän jännitystä, ja näen povesi kohoavan raskaasti. Olet vielä kuuntelevinasi puhelua, mutta ajatuksesi ovat jo enemmän täällä.

Kasvosi ovat hyvin lähellä kasvojani. Hetken mielijohteesta kumarrun eteenpäin, kunnes nenänsyrjämme koskettavat toisiaan. Tunnen kasvovoiteesi miedon tuoksun, ihosi sileyden, ruumiisi lämmön. Pidätät hengitystäsi. Kun vastaat taas lyhyesti puhelimeen, hengityksesi pyyhkäisee poskeani myöten.

Peräännyn hitaasti sisälle rappukäytävään, ja ovi sulkeutuu välissämme, mutta yhteytemme ei katkea.