Kättely

Naisten suhteen olen siinä mielessä hukassa, että olen sekä toivoton romantikko että seksuaalisesti ylilatautunut. Niinpä aina sinut nähdessäni tunnen kärvistyväni olemattomiin, kun samanaikaisesti haluan saada mielesi sulamaan ja vartalosi palamaan.

Kuten tänään. Sinut tavatessani takertelen sanoissani, katseeni harhailee ja jäseneni innovoivat kokonaan uusia pakkoliikkeitä. Sinua se lähinnä huvittaa. Sinä näet lävitseni ja lisäät tuskaani väläyttelemällä sääriäsi ja hypistelemällä korviasi, mutta saan viedyksi lyhyen palaverin kunnialla loppuun. Kello on yli viiden, olemme viimeiset tässä kerroksessa. Kättelemme tuttuun tapaamme, ja teet lähtöä omalle osastollesi.

Katselen nieleskellen, kun kävelet viettelevästi keinahdellen hissille. Tiedät minun katselevan ja nautit kiusaamisestani. Tätä on jatkunut jo viikkokausia, ja tunnet heikot kohtani. Mutta tiedät myös sen, että on vain ajan kysymys, milloin sisäinen leijonani lopulta murtautuu ulos, käy päälle ja ottaa sinut.

En vain vielä tiedä, että sinä olet siihen täysin valmis itsekin. Hissin luona pyörähdät ympäri, korjailet hiuksiasi ja alat kävellä takaisin. Kohta tiedän.

Hiuskiehkura

Puikkelehdin ihmisvirrassa Kampin ja Forumin välisessä kävelytunnelissa. Useimmat ovat palaamassa töistä kotiin. Askeleet ovat kiireisiä, ilmeet vakavia, katseet poissaolevia.

Huomaan sinut jo kaukaa. Kävellessäsi reipasta vauhtia kohti näytät stressaantuneelta ja huolten täyttämältä, mutta koko naisellinen olemuksesi huokuu sellaista haikeaa, kaipaavaa, surunsekaista kauneutta, joka vetoaa minuun.

Tulen suoraviivaisesti kohti, kunnes olemme niin lähellä, että saan hetkeksi katsekontaktin. Ajatuksesi ovat edelleen muualla. Kun välimatkaa on enää pari askelta, sinä teet pienen väistöliikkeen, mutta ennakoin väistämällä samalle puolelle. Ehdimme toistaa liikkeen vielä toiseen suuntaan, ja taas takaisin, kunnes vauhtimme pysähtyy ja olemme kasvotusten.

Sinä naurahdat, mutta et ole vielä kokonaan läsnä. Yritän hymylläni sulattaa suojamuurisi ja päästä mielesi sisälle. Odota, sanon sinulle ja korjaan varovasti ohimoltasi roikkuvan hiuskiehkuran korvasi taakse. Lopulta silmiisi syttyy jotain.

Olet niin kaunis, sanon hiljaa. Sitten siirryn rauhallisesti sivuun ja käännyn jatkamaan matkaani. Kun vilkaisen kohta taakseni, näen sinun yhä seisovan ja katsovan perääni, sormeillen samaa hiuskiehkuraa. Sinun kiitollisesta hymystäsi tiedän, että olet taas elossa.

Napa

Olen katsastamassa Niken juoksutrikoita, kun viereisessä sovituskopissa outo liikehdintä herättää uteliaisuuteni. Valkoinen verho on vain puoliksi kiinni. Minun ei tarvitse kuin ottaa askel lähemmäksi, ja näen sinut improvisoimassa melko persoonallisella tyylillä napatanssia peilille. Pidät paitaasi ylhäällä paljastaaksesi vatsasi samalla kun pyörität ja hetkutat lanteitasi. Hyvin istuvien Puma-trikoiden yläreunassa kieppuu hintalappu.

Kun sinä tajuat tulleesi yllätetyksi, punastut poskipäitäsi myöten ja kiskaiset verhon kiinni. Minuun esitys oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen. Taputan käsiäni.

Taisi karata käsistä, naurahtelet verhon takaa.

Esitys oli muuten täydellinen, sanon, puuttui vain pusu navalle.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen sinä kurkistat verhon raosta. Ai mikä? kysyt.

Kohotan hymyillen kulmiani. Silmiisi syttyy kissamainen pilke. Tarkistat nopeasti, onko lähellä muita ihmisiä. No näytä, sanot yllyttävästi. Avaat verhoa ja jäät odottamaan.

Emmin vain hetken, sitten pujahdan sisään. Katsomme toisiamme jännittyneinä. Mitään sanomatta polvistun ahtaassa sovituskopissa ja seuraan, kun nostat taas paitaasi. Aluksi piirrän sormellani ympyrää sievän napasi ympärillä, ja sinun hengityksesi käy raskaammaksi. Vilkaisen ylös. Sitten tartun lanteillesi ja annan navallesi hitaan ja hellän pusun.

Alan tuntea tuoksusi ja lämpösi liian houkuttelevana. Samassa kuulemme myyjän kysyvän, tarvitaanko täällä apua. Kampean itseni hymyillen ylös ja poistun sovituskopista jatkamaan juoksutrikoiden tutkimista, vaikka en enää pysty keskittymään mihinkään.

Sisäreisi

Ullanlinnassa on hiirenhiljaista, kun huomaan jalkakäytävällä kyltin asuntonäytöstä. Nousen kolmanteen kerrokseen, tervehdin välittäjää ja vedän siniset pussit kenkiini. Pienessä kolmiossa käyskentelee viitisentoista ihmistä.

Näen sinut keittiössä tutkimassa kaapistoa. Olet huolitellun näköinen kynsilakkoinesi ja hiuskoruinesi. Pitkä, tyylikäs trenssisi on auki: sen alta paljastuvat Louis Vuittonin huivi, tummanharmaa neule, ohut silkkihame ja vinoruutuiset sukkahousut. Siniset pussukat mustankiiltävien saappaittesi päissä näyttävät lystikkäiltä. Sinä huomaat minun katselevan ja hymyilet aavistuksen.

Kiertelen huoneistoa hajamielisenä, kohtaan sinut aika ajoin. Luomme toisiimme piteneviä silmäyksiä. Väki juttelee välittäjän kanssa ja alkaa vähentyä. Meitä on enää kourallinen.

Olen tutustunut kylpyhuoneeseen ja käännyn palatakseni eteishalliin, kun näen sinut seisomassa ovensuussa, minuun katsoen. Tulen aivan eteesi, painan kämmeneni alas sisäreidellesi. Tunnen ohuen hameesi läpi sukkahousujesi sähköisyyden ja lihasi lämmön. Hitaasti, tuskin ihoasi hipoen annan sormenpäitteni liukua reitesi sisäpintaa melkein ylös asti, kunnes ne juuri ja juuri kääntyvät nivustaivettasi myötäillen lantiollesi. Sinä henkäiset syvään, silmäluomesi värähtävät.

Irrotan käteni, kierrän sinut ja tulen ulos kylpyhuoneesta. Välittäjä tuijottaa minuun kysyvästi ja nyökkää hyvästiksi, kun riisun suojapussit ja astun rappukäytävään.

Askel

Kävelen Fredaa keskustaan, kun tulet Isolta Robalta kännykkä korvassa ja käännyt edelläni samaan suuntaan. Kuulen iloisesti helisevän naurusi, sitten sujautat puhelimen nahkapusakkasi taskuun. Askelluksesi muuttuu ripeämmäksi ja vangitsee huomioni täysin.

Farkkusi istuvat sinulle täydellisesti ja saappaissasi on juuri oikea korko, joka työntää pakarasi houkuttelevasti taakse ja kohottaa käyntisi gasellimaiseksi. Käsivartesi heiluvat viehkeästi pitkien säärtesi rytmiin.

Uudenmaankadun risteyksessä on vihreät, ylitämme suojatien peräkkäin. Olen sinusta neljän viiden metrin päässä. Tiedän tuijottavani, mutta en saa silmiäni irti lantiosi ja alaselkäsi irtonaisesta keinunnasta.

Puhelin soi. Minulla on vaikeuksia kaivaa vauhdissa taskuani ja joudun katsomaan alas, kunnes tajuan, ettei se ole minun kännykkäni. Kun vilkaisen ylös, sinä olet äkkiä edessäni – olet pysähtynyt kaivamaan omaa takintaskuasi – ja törmään sinuun.

Kaikki tapahtuu nopeasti. Hamuan käsilläni pitääkseni sinut pystyssä, ollakseni kaatamatta meitä molempia. Tunnen yhtenä ryöppynä vartalosi, tuoksusi, hengityksesi.

Kun tasapaino on saavutettu, katsomme toisiamme hämillämme, minä virnistäen, sinä huulta purren, kunnes seuraava soittoääni herättää sinut. Vastaat viipyillen kännykkääsi ja käännyt jatkamaan matkaa.

Lähden liikkeelle vasta kun vilkaiset taaksesi ensimmäisen kerran.

Tuoksu

Kauppakeskuksen parkkihallissa on hämärää ja tunkkaista, kun olen kantamuksineni ohittamassa sinua pitkällä kävelyliuskalla. Mutta ripeää on sinunkin vauhtisi, korkosi kopisevat ja korusi kilisevät, vaikka työnnät ostoskasseja pursuavia ostoskärryjäsi kuin laivaa.

Lomalle menossa? heitän ohimennen.

Kolme lasta ja laiska mies, vastaat välinpitämättömästi, edes katsomatta. Hidastan vauhtini ja vilkaisen sinua tarkemmin. Vaikka olet vasta reilut kolmenkymmenen, näytät väsyneeltä ja alistuneelta.

Koska matka on sama, rupattelen mukavia. Katsotkin jo, vähän hymyiletkin, saat kasvoihisi eloa. Lumoudun kauneudestasi, joka nyt murtautuu esiin, kun stressisi alkaa laueta. Pysähdyt tila-auton perän eteen ja avaat keskuslukituksen.

Anna kun autan, sanon ja nostan takaluukun, työnnän riuskasti kaikki tuhat ostoskassiasi tavaratilaan ja lasken luukun kiinni. Lupaan palauttaa ostoskärryt ja annan sinulle samansuuruisen pantin tilalle.

Hämmästelet, että sepäs kävi näpsäkästi, ja kysyt, miten voit kiittää.

Itse asiassa, aloitan ja katson tutkivasti silmiisi. Sitten otan sinut varovasti syliini, työnnän nenäni korvasi taakse ja hengitän syvään ja pitkään hiustesi tuoksua.

Kun erkanen sinusta, tuijotat minua ällikällä lyötynä mutta hymyssä suin. Nyökkään ja lähden palauttamaan ostoskärryjä. Sinun tuoksusi on jäänyt minuun, siinä on jotain kaneliomenaa, vadelmaa ja maitotoffeeta, se ylittää kaiken muun eikä se unohdu, ja nautin siitä täysin siemauksin vielä kun ajan Länsiväylää kotiin.

Käsi

Ystäväni asuu viidennessä kerroksessa, mutta liikunnan vuoksi loikin portaat usein ylös. Sitä paitsi tässä 1900-luvun alun jugendtalossa on aivan upea rappukäytävä marmoripintoineen, ornamentteineen ja tunnelmallisine lamppuineen.

Kun olen noussut kolmanteen kerrokseen, neljännessä käy ovi, ja sitten alkaa kuulua laskeutuvaa kopinaa. Koska kierreportaissa suositaan ulkoreunaa, varaudun kerrosten välissä väistämään. Mutta heti kun näen sinut, sotkeudun jaloissani ja tuen kaiteeseen. Olet pukeutunut mustaan villakangastakkiin, legginseihin ja korollisiin nilkkureihin, ja näytät vaaleine, taakse sidottuine hiuksinesi ja hymyinesi aivan tyrmäävältä.

Pysähdyn suoraan eteesi alemmalle askelmalle, ja käteni jatkaa liukumistaan kaidetta pitkin sinun kätesi päälle. Jäämme siihen tuijottamaan toisiamme, sinä yhä hymyillen ja minä kevyesti huohottaen. Kätesi tuntuu kuumalta minun ulkokylmää kättäni vasten, mutta jännittävällä tavalla lämmin ja kylmä sekoittuvat toisiinsa.

Astun sivuun ja annan sinun mennä. Kun olet hävinnyt hissikuiluverkon taakse, kävelen loppumatkan ylös kuunnellen askeltesi kopinaa alas asti.

Kantapää

Satun kulkemaan naisten kenkäosaston ohi, kun huomaan sinun tuskailevan liian tiukan nahkasaappaan kanssa. Vapaita myyjiä ei näy mailla eikä halmeilla. Tulen kysymään, voinko auttaa.

Sinä tarkastelet minua yllättyneesti, mutta sanot lopulta huvittuneena, etten taida kuulua henkilökuntaan.

En, vastaan, mutta voin auttaa. Polvistun eteesi ja pidän kiinni polvitaipeestasi, kun vedän nilkkaasi jumiutuneen saappaan ulos. Lasken sen kokolattiamatolle ja asetan sinun jalkasi reidelleni. Katsotaanpa, sanon keskittyneesti ja alan sukkahousujesi läpi tutkia sorjaa, jäntevää säärtäsi tunnustelevin, mittaavin liikkein. Käyn läpi koko alueen yläpohkeesta nilkkaan.

No? sinä kysyt epävarmasti hymyillen, ja tunnen varpaittesi kipristelevän reiteni päällä.

Luulenpa tietäväni, mistä kenkä puristaa, vastaan tyynesti ja tartun toisella kädellä polveesi. Sallitko? kysyn ja alan tehdä hierovia liukuja alapohkeellesi ja akillesjänteen molemmin puolin. Vaihdamme silmäyksiä, joissa pilkahtelee arvoituksia, kysymyksiä ja ehdotuksia.

Autan sinua nostamaan jalkaasi päästäkseni kunnolla möyhimään kantapäätäsi. Sen lihakset todella kaipaavat käsittelyä. Kuulen sinun huokaavan.

Kaikki on kiinni rentoudesta, sanon lopulta ja tarjoan saappaan. Se sujahtaa jalkaasi kuin sukka.

Parempi mennä nyt, kuiskaat minulle, mieheni on tulossa.

Hyräily

Olen hetki sitten syönyt purukumia, ja hengitykseni tuoksuu piparmintulta, kun metron liukuportaissa pysähdyn heti sinun taaksesi. On ruuhka-aika.

Alan hyräillä, sillä matkaa ylös riittää. Kurkkaat olkasi yli niin että hiuksesi pyyhkäisevät leukaani. Ehdin nähdä silmiesi tuikahduksen, ja minua rupeaa hymyilyttämään. Se kuuluu hyräilyni läpi. Minulla on voimakas tunne, että myös sinua rupeaa hymyilyttämään, sillä keinahdat tahattomasti niin että takamuksesi hipaisee takkini lievettä. Se saa vereni kiertämään nopeammin, mikä varmaan heijastuu taas hyräilyssäni.

Kiireisiä työmatkalaisia alkaa ohittaa vasemmalta. Vaikka tilaa riittää, me seisojat teemme vaistomaisen väistämisliikkeen oikealle. Odotan sopivaa rytmiä, sitten kurotan eteenpäin niin että suuni osuu hiuksiisi. Sinä kallistat aavistuksen päätäsi, ja muutaman sekunnin ajan hyräilen aivan korvaasi.

Liukuportaiden kulma suortuu, astumme ylätasanteelle ja jatkamme eri suuntiin.

Puhallus

Raitiovaunu rämistelee etäälle ja korostunut hiljaisuus laskeutuu kortteliin, kun keskustan eräässä kivijalkagalleriassa jään tarkastelemaan samaa taulua kanssasi. Olet pukeutunut mustaan talvitakkiin, hameeseen ja saappaisiin, ja näen syrjäsilmällä tummien hiuksiesi kimaltelevan spottivaloista. Sinulla ei näytä olevan kiirettä siirtyä seuraavan taulun eteen. Kuulen sukkahousujesi sihinän, kun vaihdat painoa jaloillasi ja käännyt samalla aavistuksen minuun päin.

Työnnyn kumarassa kohti taulua ja annan ymmärtää tutkivani yksityiskohtaa. Kun viimein suoristaudun, peräännyn vinottain niin että tulen melkein sinuun kiinni. Kääntyessäni suuni on silmiesi korkeudella.

Puhallan vienosti silmäripseäsi. Se saa sinut räpyttelemään hymyillen silmiäsi, kun teemme hiukan tilaa. Samaan aikaan ystäväni ilmestyy gallerian ovelle, ja joudun lähtemään hänen mukanaan eteenpäin.

Katse

Liikennevalot vaihtuvat Esplanadilla punaisiksi ja pysähdyn perääsi. Jään hajamielisenä ihailemaan huolella kammattuja pähkinänruskeita hiuksiasi. Kun kätesi heilahtaa ylös ratista, panen merkille mustan nahkahansikkaasi ja punahelmisen rannekorusi.

Seuraavaksi huomaan taustapeilisi kautta, kuinka etuviistosta paistava kevätaurinko valaisee kauniisti poskiasi ja kulmiasi, ja näen silmäsi selvästi. Katsahdat ylös ja kohtaat katseeni. Silmämme lukkiutuvat yhteen.

Katseyhteys on yllättäen niin voimakas, niin intensiivinen, niin syvälle menevä, että se salpaa hengityksen.

Kun ikuisuuden kuluttua valot vaihtuvat vihreiksi, sinä käännyt vasemmalle ja minä jatkan suoraan. Vielä yöllä mietin kuumeisesti, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisinkin kääntynyt perässäsi ja seurannut sinua valoista valoihin, kunnes meidän olisi ollut pakko pysähtyä.

Ensikosketus

Ensikosketus ei unohdu. Ja vaikka se välillä unohtuisi, sen pystyy palauttamaan mieleensä. Ensikosketuksen ei tarvitse olla erikoinen ollakseen erikoinen. Se on aina erikoinen. Jos se on liian erikoinen, sen pystyy palauttamaan mieleensä, mutta se, jota kosketettiin, unohtuu.

Haluan koskettaa sinua. Haluan jakaa ensikosketuksemme niin, että muistat sen lopun ikääsi, vaikka se jäisi ainoaksi kosketukseksemme. Seisot tutulla bussipysäkillä, kun kävelen taas kerran ohi. Joka aamu viimeisen kolmen viikon aikana olemme vaihtaneet katseen, joka ei ole luvannut mitään, mutta joka ei ole myöskään kieltänyt mitään.

Tänä aamuna kuitenkin pysähdyn edessäsi. Kohotan käteni ja kosketan korvaasi. Sinä tuijotat rävähtämättä silmiini. Mitään sanomatta annan sormenpäitteni liukua poskellesi, josta ne kääntyvät hivelemään hitaasti ylähuulesi pintaa, suupielestä suupieleen, kunnes erkanen ja lasken irti. Seuraavan sydämenlyönnin aikana räpsäytät juopuneesti silmiäsi.

Huomenna kuljen työni takia jo toista reittiä, emmekä tule enää näkemään toisiamme.