Olen kosketuksissani usein kuvaillut sitä, miten olet pukeutunut ja minkä väriset ovat hiuksesi. Sen puolesta voisit olla kuka tahansa nainen. Mutta mikä on saanut sinut erottumaan muista, miksi olen kertonut juuri sinusta?
Se on sinun aurasi. Se, mikä sinun sisäisyydestäsi näkyy ulospäin: tuntu, tuulahdus, lumo. Suomen kielessä sana saa astraalisia merkityksiä, mutta englannin kielessä sitä käytetään myös kuvaannollisesti tarkoittamaan ihmisestä huokuvaa eteeristä säteilyä tai karismaa. Ja kun kohtaan sinut, juuri sinut, näen heti aurasi ja tunnen yhteyden. Sinä olet me.
Pyyhkäisen arvolipulla lukijaa ja siirryn liikkeelle lähtevässä raitiovaunussa nojaamaan lähimmälle tolpalle, kun silmäni nauliutuvat sinuun. Istut parin metrin päässä yksinäisellä penkillä toinen jalkasi polven päällä, vieläpä ranteesi ranteen päällä, ja olet pukeutunut – no, tiedät sen itsekin. Hieman surumielinen katseesi on karannut ikkunan läpi jonnekin kaukaisuuteen ja huulesi värähtävät. Silmiesi sielukkuus, tiedostamaton elekielesi, koko sinun olemuksestasi huokuva kaipaus ja halu saavat minut yhtä aikaa sekä voimattomaksi että olemaan valmis valloittamaan puolestasi koko maailman.
Sinä tunnut äkkiä vaistoavan tuijotukseni. Räpytät silmiäsi ja lasket katseesi hetkeksi syliisi. Sydän tykyttäen lasken sekunteja odottaen, että kohta katsot minuun. Vaikka kohtaamisemme jäisi vain ohimeneväksi, me molemmat tietäisimme, että auramme koskettaisivat unohtumattoman hetken ajan toisiaan.
tiistai 31. maaliskuuta 2009
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Hengitys
Olemme huoneessa kahden. Seisomme vastatusten ihmetellen, miten tässä näin kävi.
Olet mustiin pukeutunut, kolmikymppinen vaaleaverikkö, ja hyvin pitkä: korkosaappaissasi olet melkein minun pituiseni. Sinussa on jotain hyvin tuttua; olen varma, että olen nähnyt sinut joskus ennenkin.
Yhtä lailla jännittää sinuakin. Silmäilet minua tutkivasti ja mietit huulta purren, millä sinun pitäisi aloittaa. Me molemmat tiedämme, että aikaa ei ole paljon.
Otan aloitteen ja astun lähemmäksi. Sinä ojennat käsiäsi. Liikahdan vastaan ja tartun niihin niin että sormemme menevät lomittain. Sävähdämme kosketuksesta, tunnemme kuuman aallon virtaavan pitkin käsivarsiamme, ylös niskaan, syvälle selkäpiihin, solusta soluun.
Tulen lähemmäksi, kunnes rintasi ja lantiosi hipaisevat minua. Kallistan päätäni niin että hiuksemme kahisevat kevyesti yhteen, ja tunnen poskesi lämmön muutaman millin päästä. Hengityksesi puhaltaa korvaani, kuulen sen läpi halusi, kaipauksesi. Olemme toisiamme nyt hyvin lähellä – niin lähellä kuin on koskettamatta mahdollista, lukuun ottamatta hennosti ristittyjä sormiamme. Me molemmat suljemme silmämme ja jäämme siihen.
Mutta vartaloittemme välinen vetovoima voimistuu hetki hetkeltä magneettien lailla. Ja sitä mukaa kun kiihottuneisuutemme kasvaa ja hengityksemme käy raskaammaksi, meidän on yhä vaikeampi pysyä erossa toisistamme. Jokaisella hengityksellä jokin osa vartalostamme hipaisee toista ja saa aikaan värähdyksiä.
Polvesi alkavat vapista, takareitesi keinahdella. Hengityksesi käy koko ajan huohottavammaksi, ja se lisää minunkin himoani. Jokainen sisäänvetosi saa minut päihtymään lisää, jokainen uloshengityksesi pakottaa vereni kiertämään nopeammin.
Hengityksemme alkavat kiertyä toistensa ympärille. Aluksi ne huohottavat vuorollaan, kuin kartellen, paeten väistämätöntä. Vähitellen ne löytävät yhteisen rytmin, sulautuvat toisiinsa. Ne tulevat ja menevät, päällekkäin, allekkain, sisäkkäin.
Kun lopulta työnnän kasvoni lähemmäksi ja painan suuni korvaasi vasten, sinä tulet niin että kyntesi painavat ihoni verille.
Olet mustiin pukeutunut, kolmikymppinen vaaleaverikkö, ja hyvin pitkä: korkosaappaissasi olet melkein minun pituiseni. Sinussa on jotain hyvin tuttua; olen varma, että olen nähnyt sinut joskus ennenkin.
Yhtä lailla jännittää sinuakin. Silmäilet minua tutkivasti ja mietit huulta purren, millä sinun pitäisi aloittaa. Me molemmat tiedämme, että aikaa ei ole paljon.
Otan aloitteen ja astun lähemmäksi. Sinä ojennat käsiäsi. Liikahdan vastaan ja tartun niihin niin että sormemme menevät lomittain. Sävähdämme kosketuksesta, tunnemme kuuman aallon virtaavan pitkin käsivarsiamme, ylös niskaan, syvälle selkäpiihin, solusta soluun.
Tulen lähemmäksi, kunnes rintasi ja lantiosi hipaisevat minua. Kallistan päätäni niin että hiuksemme kahisevat kevyesti yhteen, ja tunnen poskesi lämmön muutaman millin päästä. Hengityksesi puhaltaa korvaani, kuulen sen läpi halusi, kaipauksesi. Olemme toisiamme nyt hyvin lähellä – niin lähellä kuin on koskettamatta mahdollista, lukuun ottamatta hennosti ristittyjä sormiamme. Me molemmat suljemme silmämme ja jäämme siihen.
Mutta vartaloittemme välinen vetovoima voimistuu hetki hetkeltä magneettien lailla. Ja sitä mukaa kun kiihottuneisuutemme kasvaa ja hengityksemme käy raskaammaksi, meidän on yhä vaikeampi pysyä erossa toisistamme. Jokaisella hengityksellä jokin osa vartalostamme hipaisee toista ja saa aikaan värähdyksiä.
Polvesi alkavat vapista, takareitesi keinahdella. Hengityksesi käy koko ajan huohottavammaksi, ja se lisää minunkin himoani. Jokainen sisäänvetosi saa minut päihtymään lisää, jokainen uloshengityksesi pakottaa vereni kiertämään nopeammin.
Hengityksemme alkavat kiertyä toistensa ympärille. Aluksi ne huohottavat vuorollaan, kuin kartellen, paeten väistämätöntä. Vähitellen ne löytävät yhteisen rytmin, sulautuvat toisiinsa. Ne tulevat ja menevät, päällekkäin, allekkain, sisäkkäin.
Kun lopulta työnnän kasvoni lähemmäksi ja painan suuni korvaasi vasten, sinä tulet niin että kyntesi painavat ihoni verille.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Ääni
Rakastan Tukholman Vanhaa kaupunkia, sen kujia ja kahviloita. Joskus haaveilen rakastumisesta suomenruotsalaiseen tyttöön vain saadakseni syyn sparrata surkeata ruotsiani samalla kun kuhertelemme sohvalla tai sängyssä. Ehkäpä jonakin päivänä muutamme lahden yli gallerioiden ja pikkuputiikkien luo, tummapaahteisen kahvin tykö.
Kuljeskelen Kampin kauppakeskuksessa, kun näen sinun istuvan yksiksesi kahvilan reunapöydässä ja puhuvan kännykkään. Olet ilo silmälle, et niinkään sävähdyttävällä vaan klassisella tavalla. Mutta vasta kun olen riittävän lähellä kuulemaan äänesi, syvällä sisälläni värähtää oikeasti jotain.
Se on vakavaa. Minulle tulee pakonomainen tarve pysähtyä ja istua muina miehinä vieruspöytään. Kaivan esiin hetki sitten ostamani kirjan ja alan lueskella sitä. En saa otetta tekstistä. Olen jäänyt kuuntelemaan sinua, enkä saa otetta sanoistasikaan.
Ruotsissasi on suomalainen nuotti ilman mollisointua. Puheesi soljuu kuin iloisessa aaltoilevassa virrassa, ja tuuditun sen varassa kevyeen transsiin nauttien äänesi pehmeydestä ja kuulaudesta. Siinä vaiheessa, kun sanasi ja lauseesi saapuvat hivelevinä korvaani, ne ovat jo menettäneet merkityksensä ja muuttuneet äänikuviksi, äänituoksuiksi ja äänimauiksi. Tunnen niiden kiertyvän nauhana ruumiini ympärille ja pakahduttavan minut lempeän lämpöiseen puolihorrokseen.
Juuri kun olen ehtinyt kellua puheesi rytmin vietävänä hieman syvemmille vesille, puhelusi loppuu. Sinä suljet kännykkäsi ja lasket sen pöydälle, mutta et koske edes kahvikuppiisi. Jäät istumaan hiljaa.
Kuuntelen synnyttämääsi hiljaisuutta, joka mieleni sisällä saa valtavan tilan. Suljen kirjani ja katson sinua takaviistosta hellyyttä tuntien. Hiljaisuudessasi kuulen – surun.
Alan tapailla ruotsin sanoja.
Kuljeskelen Kampin kauppakeskuksessa, kun näen sinun istuvan yksiksesi kahvilan reunapöydässä ja puhuvan kännykkään. Olet ilo silmälle, et niinkään sävähdyttävällä vaan klassisella tavalla. Mutta vasta kun olen riittävän lähellä kuulemaan äänesi, syvällä sisälläni värähtää oikeasti jotain.
Se on vakavaa. Minulle tulee pakonomainen tarve pysähtyä ja istua muina miehinä vieruspöytään. Kaivan esiin hetki sitten ostamani kirjan ja alan lueskella sitä. En saa otetta tekstistä. Olen jäänyt kuuntelemaan sinua, enkä saa otetta sanoistasikaan.
Ruotsissasi on suomalainen nuotti ilman mollisointua. Puheesi soljuu kuin iloisessa aaltoilevassa virrassa, ja tuuditun sen varassa kevyeen transsiin nauttien äänesi pehmeydestä ja kuulaudesta. Siinä vaiheessa, kun sanasi ja lauseesi saapuvat hivelevinä korvaani, ne ovat jo menettäneet merkityksensä ja muuttuneet äänikuviksi, äänituoksuiksi ja äänimauiksi. Tunnen niiden kiertyvän nauhana ruumiini ympärille ja pakahduttavan minut lempeän lämpöiseen puolihorrokseen.
Juuri kun olen ehtinyt kellua puheesi rytmin vietävänä hieman syvemmille vesille, puhelusi loppuu. Sinä suljet kännykkäsi ja lasket sen pöydälle, mutta et koske edes kahvikuppiisi. Jäät istumaan hiljaa.
Kuuntelen synnyttämääsi hiljaisuutta, joka mieleni sisällä saa valtavan tilan. Suljen kirjani ja katson sinua takaviistosta hellyyttä tuntien. Hiljaisuudessasi kuulen – surun.
Alan tapailla ruotsin sanoja.
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Kohtaaminen
En saa sinua mielestäni.
Stockmann, torstai, viitisen minuuttia yli keskipäivän. Sinä kävelet miesten kenkäosastolta minua kohti ja minä laskeudun liukuportaita sinua vastaan. Katseesi on luottavaisen avoin, huulillasi viipyy kevyt hymy. Ylläsi on harmaa villakangastakki, jaloissasi farkut ja vasemmassa kädessäsi sininen kangaskassi. Näytät täydelliseltä, arjen prinsessalta. Minulle tulee kuuma, mutta en avaa mustaa nahkatakkiani.
Hetkeä aiemmin, liukuportaiden vielä tuodessa minua alas, katseeni oli kiinnittynyt mustiin vapaa-ajan kenkiin, joita pidetään matalalla pöydällä lähellä liukuportaiden kääntöpaikkaa. Kun nyt astun toiseen kerrokseen – aivan sinun eteesi – ujoudenpuuska voisi painaa katseeni takaisin kenkiin ja tunnistaa niiden merkin. Mutta minä en katso kenkiin. Katson sinuun.
Se on tärkeä hetki: sinä ja minä kohtaamme elämämme risteyksessä.
Annan sinun mennä ensin. Pilke silmäkulmassa sujahdat edestäni alas liukuportaisiin, ja seuraan pari askelta perässä. Katselen vetoa tuntien, kuinka sinä seisot jalat sievästi vierekkäin, hiuksesi takaa kauniisti kiinnitettyinä. Välillämme on voimakas yhteydentunne, sillä tiedän sinun kohta vilkaisevan taakse ja hymyilevän minulle.
Laskeudumme ensimmäiseen kerrokseen. Sinä käännyt sulavasti vasemmalle, kierrät kulman ja jatkat pitkin kosmetiikkaosaston käytävää. Matkamme on edelleen sama. Katselen askeltasi ja sitä miten kannat kassiasi, ja huomaan sinulla sormuksen nimettömässä. Silti, sitä suuremmalla syyllä tunnen yhteyden välillämme ja tiedän sinun kohta katsovan taakse.
Se olisi signaali. Seuraavaksi sinä pysähtyisit jollekin tuotetiskille – ja odottaisit minun pysähtyvän viereesi. Vaihtaisimme sanan, hymyn, koko elämän.
En saa sinua mielestäni.
Oikeasti sain sen ujoudenpuuskan. Tiedän kenkien merkin (Lacoste), mutta en tiedä, mitä meidän tarinallemme olisi käynyt, sillä sitä tärkeätä hetkeä ei koskaan tullut, sinä et katsonut taaksesi, ja minä jouduin lopulta kävelemään pois.
Stockmann, torstai, viitisen minuuttia yli keskipäivän. Sinä kävelet miesten kenkäosastolta minua kohti ja minä laskeudun liukuportaita sinua vastaan. Katseesi on luottavaisen avoin, huulillasi viipyy kevyt hymy. Ylläsi on harmaa villakangastakki, jaloissasi farkut ja vasemmassa kädessäsi sininen kangaskassi. Näytät täydelliseltä, arjen prinsessalta. Minulle tulee kuuma, mutta en avaa mustaa nahkatakkiani.
Hetkeä aiemmin, liukuportaiden vielä tuodessa minua alas, katseeni oli kiinnittynyt mustiin vapaa-ajan kenkiin, joita pidetään matalalla pöydällä lähellä liukuportaiden kääntöpaikkaa. Kun nyt astun toiseen kerrokseen – aivan sinun eteesi – ujoudenpuuska voisi painaa katseeni takaisin kenkiin ja tunnistaa niiden merkin. Mutta minä en katso kenkiin. Katson sinuun.
Se on tärkeä hetki: sinä ja minä kohtaamme elämämme risteyksessä.
Annan sinun mennä ensin. Pilke silmäkulmassa sujahdat edestäni alas liukuportaisiin, ja seuraan pari askelta perässä. Katselen vetoa tuntien, kuinka sinä seisot jalat sievästi vierekkäin, hiuksesi takaa kauniisti kiinnitettyinä. Välillämme on voimakas yhteydentunne, sillä tiedän sinun kohta vilkaisevan taakse ja hymyilevän minulle.
Laskeudumme ensimmäiseen kerrokseen. Sinä käännyt sulavasti vasemmalle, kierrät kulman ja jatkat pitkin kosmetiikkaosaston käytävää. Matkamme on edelleen sama. Katselen askeltasi ja sitä miten kannat kassiasi, ja huomaan sinulla sormuksen nimettömässä. Silti, sitä suuremmalla syyllä tunnen yhteyden välillämme ja tiedän sinun kohta katsovan taakse.
Se olisi signaali. Seuraavaksi sinä pysähtyisit jollekin tuotetiskille – ja odottaisit minun pysähtyvän viereesi. Vaihtaisimme sanan, hymyn, koko elämän.
En saa sinua mielestäni.
Oikeasti sain sen ujoudenpuuskan. Tiedän kenkien merkin (Lacoste), mutta en tiedä, mitä meidän tarinallemme olisi käynyt, sillä sitä tärkeätä hetkeä ei koskaan tullut, sinä et katsonut taaksesi, ja minä jouduin lopulta kävelemään pois.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Kaula
Kaula on naisen sensuellein osa. Paljaan kaulan avoimuudessa on sen kauneus, sen haavoittuvuus, joka herättää niin suojeluvaistoni kuin hellyyteni.
Istun lukusalin pitkällä pöydällä poikittain sinua vastapäätä. On ihanan hiljaista, sieltä täältä kantautuu sivujen rapinaa, harvakseltaan vaatteiden kahinaa. Katselen kulmieni alta, kun sormeilet kirjasi reunaa uppoutuneena muistiinpanoihisi. En tiedä, mitä päässäsi liikkuu, mutta sisäinen sopusointusi ja keskittyneisyytesi ovat lumonneet minut täysin.
Toisinaan sinä korjaat hitaasti hiuksiasi sivuun niin että korvasi paljastuu hetkeksi. Sydämeni alkaa tykyttää kiihkeämmin, kun näen kaulasi. Mielessäni ojennun pöydän yli ja kosketan sormenpäilläni varovasti korvasi takaa, tunnen alempana kaulavaltimosi sykkeen ja ihosi pehmeyden. Kuljetan sormiani pitkin kaunispiirteistä kaulaasi, edestakaisin sivellen, aina solisluulle asti.
Liikut äkkiä levottomasti ja nostat päätäsi. Vilkuilet ympärillesi, vedät hiuksiasi taakse. Lasken katseeni nopeasti kirjaani. Aistin sinut täydellisesti, mutta odotan, kunnes asetut taas jatkamaan lukemistasi.
Sitten nostan silmäni uudestaan. Yllätyn nähdessäni poskiesi lievän punerruksen. Rintasi kohoilee voimakkaammin, keskittyneisyytesi harhailee.
Mielessäni kurkotun taas pöydän yli. Työnnän kasvoni lähelle sinua ja siemaisen antaumuksella hiustesi tuoksua. Samalla painan huuleni korvasi alle, lämmintä ihoasi juuri ja juuri koskettaen. Voisin jäädä siihen loputtomiin, mutta malttamattomat huuleni alkavat liikkua kaulasi sivulla, kuumina ja elävinä, hitaasti ihoasi tunnustellen, herkkiä pisteitä etsien, nautinnon väreitä aiheuttaen.
Kuulen syvän huokauksesi. Suljen silmäni juuri ennen kuin katsot minuun päin.
Istun lukusalin pitkällä pöydällä poikittain sinua vastapäätä. On ihanan hiljaista, sieltä täältä kantautuu sivujen rapinaa, harvakseltaan vaatteiden kahinaa. Katselen kulmieni alta, kun sormeilet kirjasi reunaa uppoutuneena muistiinpanoihisi. En tiedä, mitä päässäsi liikkuu, mutta sisäinen sopusointusi ja keskittyneisyytesi ovat lumonneet minut täysin.
Toisinaan sinä korjaat hitaasti hiuksiasi sivuun niin että korvasi paljastuu hetkeksi. Sydämeni alkaa tykyttää kiihkeämmin, kun näen kaulasi. Mielessäni ojennun pöydän yli ja kosketan sormenpäilläni varovasti korvasi takaa, tunnen alempana kaulavaltimosi sykkeen ja ihosi pehmeyden. Kuljetan sormiani pitkin kaunispiirteistä kaulaasi, edestakaisin sivellen, aina solisluulle asti.
Liikut äkkiä levottomasti ja nostat päätäsi. Vilkuilet ympärillesi, vedät hiuksiasi taakse. Lasken katseeni nopeasti kirjaani. Aistin sinut täydellisesti, mutta odotan, kunnes asetut taas jatkamaan lukemistasi.
Sitten nostan silmäni uudestaan. Yllätyn nähdessäni poskiesi lievän punerruksen. Rintasi kohoilee voimakkaammin, keskittyneisyytesi harhailee.
Mielessäni kurkotun taas pöydän yli. Työnnän kasvoni lähelle sinua ja siemaisen antaumuksella hiustesi tuoksua. Samalla painan huuleni korvasi alle, lämmintä ihoasi juuri ja juuri koskettaen. Voisin jäädä siihen loputtomiin, mutta malttamattomat huuleni alkavat liikkua kaulasi sivulla, kuumina ja elävinä, hitaasti ihoasi tunnustellen, herkkiä pisteitä etsien, nautinnon väreitä aiheuttaen.
Kuulen syvän huokauksesi. Suljen silmäni juuri ennen kuin katsot minuun päin.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Sääret
Seksikkyyttä eivät tee muodot, vaan liikkeet ja asennot. Näen naisen aktiivisena, aistillisena olentona, joka on tietoinen jokaisesta eleestään ja niiden vaikutuksesta meihin miehiin. Minua eivät sytytä objektit vaan subjektit.
Seksikkäintä naisessa ovat sääret. Toisinaan lasken sääriksi kaiken pakaroista varpaisiin. Säärten erilaiset liikkeet ja asennot ovat loputtomat, mutta myös niiden veistokselliset linjat saavat minut tuntemaan huimausta ja himoa. Sääristään ja niiden seksuaalisesta voimasta tietoiset naiset vievät minulta jalat alta.
Kun näen sinun kävelevän kadulla, ihailen valkoisiin sukkahousuihin verhottuja, kaunispohkeisia sääriäsi, joiden pituutta talvinilkkurisi vielä korostavat. Keväinen mokkatakkisi tuskin peittää mekkosi helman.
Sinun jäljessäsi samaa matkaa kulkiessani tuijotan kaipaavasti sääriäsi ja mietin mielessäni, miltä niiden lämpö tuntuu kämmenissäni ja miten ne kiertyvät ympärilleni, kun olen sinussa. Voisin seurata niitä maailman ääriin.
Sinä pysähdyt näyteikkunan luona ja vilkaiset minuun, kun kävelen lähemmäksi. Pidät toista jalkaasi hieman koukussa ja hymyilet minulle aivan kuin tietäisit ajatukseni. Kun ohitan sinut, annan mielessäni säärillesi palvovan suudelman.
Seksikkäintä naisessa ovat sääret. Toisinaan lasken sääriksi kaiken pakaroista varpaisiin. Säärten erilaiset liikkeet ja asennot ovat loputtomat, mutta myös niiden veistokselliset linjat saavat minut tuntemaan huimausta ja himoa. Sääristään ja niiden seksuaalisesta voimasta tietoiset naiset vievät minulta jalat alta.
Kun näen sinun kävelevän kadulla, ihailen valkoisiin sukkahousuihin verhottuja, kaunispohkeisia sääriäsi, joiden pituutta talvinilkkurisi vielä korostavat. Keväinen mokkatakkisi tuskin peittää mekkosi helman.
Sinun jäljessäsi samaa matkaa kulkiessani tuijotan kaipaavasti sääriäsi ja mietin mielessäni, miltä niiden lämpö tuntuu kämmenissäni ja miten ne kiertyvät ympärilleni, kun olen sinussa. Voisin seurata niitä maailman ääriin.
Sinä pysähdyt näyteikkunan luona ja vilkaiset minuun, kun kävelen lähemmäksi. Pidät toista jalkaasi hieman koukussa ja hymyilet minulle aivan kuin tietäisit ajatukseni. Kun ohitan sinut, annan mielessäni säärillesi palvovan suudelman.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Suudelma
Olemme talven mittaan nähneet toisiamme koulun vanhempainilloissa, tulleet hyvin juttuun. Mielipiteemme kasvatusasioista ovat käyneet yksiin, huumorintajumme seuranneet samoja latuja. Ja vaikka ulkonäkökin on tuntunut molemminpuolisesti miellyttävän, mitään flirttiä ei välillämme ole ollut. Kaikki on tapahtunut arkisen mukavalla vyöhykkeellä.
Olen aamupäivän hiljaisena hetkenä nousemassa Stockmannin K1:sta kuudennen kerroksen Buffetiin palaveriin, kun heti 1. kerroksessa hissi pysähtyy ja sinä astut sisään. Yllätymme näkemisestä ja sanomme iloiset heit. Vilkaiset taulua hyväksyvästi ja annat ovien sulkeutua. Hissi nytkähtää liikkeelle.
Jäämme hymyilemään toisillemme, mutta emme sano mitään. Ja mitä kauemmin pysymme hiljaa, sitä enemmän ilmassa alkaa leijua uudenlaista jännitystä: olemme ensi kertaa kahden ja pukeutuneet tavallista virallisemmin työn mukaan. Sinulla on takkisi alla tumma jakkupuku, tuoksut kukille ja hiuskorusi sopii täydellisesti silmälaseihisi. Näytät hyvältä ja vetävältä.
Hissin jatkaessa nousuaan katseemme syvenee, kunnes äkkiä vakavoidumme kuin yhteisestä ajatuksesta. Pudotan nahkalaukkuni lattialle ja tulen aivan sinun eteesi. Nostat kätesi väliin, mutta tartun niihin, vedän ranteesi ylös ja painan ne hissin seinään. Samalla kun voihkaiset syvään, painaudun sinuun kiinni ja työnnän sinut seinää vasten. Huulemme tarttuvat toisiinsa rajusti, suutelemme ahnaasti. Vartalomme tempoilevat toisiaan vasten kuin myrskyssä, jännittyneinä kuin jouset.
Hissi pysähtyy kuudennessa. Erkanemme toisistamme ja kokoamme itsemme lievästi huohottaen. Annan sinun poistua hissistä ensin. Syrjäsilmin näen, että sinua odotetaan yhtä lailla työtapaamiseen. Minulla on aavistus, että me kumpikaan emme pysty keskittymään vähään aikaan mihinkään.
Olen aamupäivän hiljaisena hetkenä nousemassa Stockmannin K1:sta kuudennen kerroksen Buffetiin palaveriin, kun heti 1. kerroksessa hissi pysähtyy ja sinä astut sisään. Yllätymme näkemisestä ja sanomme iloiset heit. Vilkaiset taulua hyväksyvästi ja annat ovien sulkeutua. Hissi nytkähtää liikkeelle.
Jäämme hymyilemään toisillemme, mutta emme sano mitään. Ja mitä kauemmin pysymme hiljaa, sitä enemmän ilmassa alkaa leijua uudenlaista jännitystä: olemme ensi kertaa kahden ja pukeutuneet tavallista virallisemmin työn mukaan. Sinulla on takkisi alla tumma jakkupuku, tuoksut kukille ja hiuskorusi sopii täydellisesti silmälaseihisi. Näytät hyvältä ja vetävältä.
Hissin jatkaessa nousuaan katseemme syvenee, kunnes äkkiä vakavoidumme kuin yhteisestä ajatuksesta. Pudotan nahkalaukkuni lattialle ja tulen aivan sinun eteesi. Nostat kätesi väliin, mutta tartun niihin, vedän ranteesi ylös ja painan ne hissin seinään. Samalla kun voihkaiset syvään, painaudun sinuun kiinni ja työnnän sinut seinää vasten. Huulemme tarttuvat toisiinsa rajusti, suutelemme ahnaasti. Vartalomme tempoilevat toisiaan vasten kuin myrskyssä, jännittyneinä kuin jouset.
Hissi pysähtyy kuudennessa. Erkanemme toisistamme ja kokoamme itsemme lievästi huohottaen. Annan sinun poistua hissistä ensin. Syrjäsilmin näen, että sinua odotetaan yhtä lailla työtapaamiseen. Minulla on aavistus, että me kumpikaan emme pysty keskittymään vähään aikaan mihinkään.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Sähköisyys
Kurkotun juuri nappaamaan Suomen Kuvalehteä lehtikaukalosta, kun sinä astut sisään odotushuoneeseen ja vangitset katseeni. Onnistun virnistämään ystävällisesti, vaikka kellahdan takaisin aloilleni turhankin kömpelösti, lehteä syliini rutistaen.
Tunnen ilmapiirin heti sähköistyneen, kun meitä on huoneessa nyt kaksi. Sinä istuudut omissa ajatuksissasi huoneen vastapäiselle tuoliriville parin metrin päähän minusta, lasket kassisi ja ristit sääresi. Tuoksusi tavoittaa minut ja saa reiteni värähtämään. Olet pukeutunut yksinkertaisesti mutta vartaloa myötäilevästi, ja koko olemuksesi on niin tiedostamattoman seksuaalinen, että se saa minut kiihottumaan.
Taidan jäädä tuijottamaan sinua liiaksi, sillä sinä vilkaiset minuun kulmiasi rypistäen. Rykäisen häkeltyneenä ja avaan lehden silmieni eteen. Olen menettänyt lukutaitoni, mutta en näytä piittaavan. Kun kohta katson sinua uudestaan, huomaan huulillasi leikkivän hymyn.
Saanko sen lehden, kun olet lukenut sen? kysyt selvästi huvittuneena.
Sitten älyän minäkin. Olen hermostuksissani tarttunut väärään lehteen. Käännän etukannen päälle: Olivia.
Ovi avautuu, ja minua kutsutaan nimeltä. Äkkiä tajuan koko tilanteen ongelmallisuuden. Nousen tuolilta hitaan jäykästi, saamatta selkääni kokonaan suoraksi. Puristan lehteä kaksin käsin vyöni korkeudella ja pysähdyn edessäsi. Jos sopii, sanon melkein kuiskaten, saat sen vähän myöhemmin.
Naurahdukseni ei peitä kaikkea. Sinä katsot merkitsevästi lehteäni ja sitten takaisin ylös silmiini. Hymyilet minulle armahtavasti. Samalla heilautat aavistuksen päällimmäistä jalkaasi niin että se hipaisee omaani. Kuin sähköiskun saaneena onnun kohti avoinna pidettyä ovea, Olivia edelläni, mieleni sinussa.
Tunnen ilmapiirin heti sähköistyneen, kun meitä on huoneessa nyt kaksi. Sinä istuudut omissa ajatuksissasi huoneen vastapäiselle tuoliriville parin metrin päähän minusta, lasket kassisi ja ristit sääresi. Tuoksusi tavoittaa minut ja saa reiteni värähtämään. Olet pukeutunut yksinkertaisesti mutta vartaloa myötäilevästi, ja koko olemuksesi on niin tiedostamattoman seksuaalinen, että se saa minut kiihottumaan.
Taidan jäädä tuijottamaan sinua liiaksi, sillä sinä vilkaiset minuun kulmiasi rypistäen. Rykäisen häkeltyneenä ja avaan lehden silmieni eteen. Olen menettänyt lukutaitoni, mutta en näytä piittaavan. Kun kohta katson sinua uudestaan, huomaan huulillasi leikkivän hymyn.
Saanko sen lehden, kun olet lukenut sen? kysyt selvästi huvittuneena.
Sitten älyän minäkin. Olen hermostuksissani tarttunut väärään lehteen. Käännän etukannen päälle: Olivia.
Ovi avautuu, ja minua kutsutaan nimeltä. Äkkiä tajuan koko tilanteen ongelmallisuuden. Nousen tuolilta hitaan jäykästi, saamatta selkääni kokonaan suoraksi. Puristan lehteä kaksin käsin vyöni korkeudella ja pysähdyn edessäsi. Jos sopii, sanon melkein kuiskaten, saat sen vähän myöhemmin.
Naurahdukseni ei peitä kaikkea. Sinä katsot merkitsevästi lehteäni ja sitten takaisin ylös silmiini. Hymyilet minulle armahtavasti. Samalla heilautat aavistuksen päällimmäistä jalkaasi niin että se hipaisee omaani. Kuin sähköiskun saaneena onnun kohti avoinna pidettyä ovea, Olivia edelläni, mieleni sinussa.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Käsivarsi
Näen sinut kuntosalilla ensimmäistä kertaa. Olet syventynyt suorituksiisi, teet hitaita toistoja kevyillä painoilla tekniikkaan keskittyen. Tummat hiuksesi ovat poninhännällä, ja kasvosi vilahtavat aina kun rotaatio kääntää ylävartaloasi suuntaani. Olen lumoutunut keskittyneisyydestäsi ja liikkeittesi kurinalaisuudesta.
Vaihdamme aika ajoin eri laitteisiin, silmäyksemme lisääntyvät. Uteliaisuutesi minua kohtaan rikkoo keskittymistäsi, ja se selvästi häiritsee sinua. Minullakin alkaa olla vaikeuksia ylläpitää omaa rytmiäni työstäessäni tiukoin vedoin lihasnopeuttani.
Katseemme valtaavat tilaa, harhailevat vartaloillamme. Näen paljaat olkapääsi ja solakoiden käsivarsiesi hienot kaaret, näen selkäsi vaon mustan olkatoppisi alla, näen kiinteät pakarasi ja etureitesi kauniin linjan mustissa trikoissasi. Samalla lailla sinun katseesi viipyilee minussa. Pysymme hiljaisina, vakavina, raudalle omistautuneina.
Kun laitteita vaihtaessamme ensi kerran kävelemme vastatusten ohi, käsivartemme sipaisevat toisiaan. Vaistomaisesti nostan käteni ja pyyhkäisen suutani, sillä hikesi polttaa ihoani kuin suudelma.
Vaihdamme aika ajoin eri laitteisiin, silmäyksemme lisääntyvät. Uteliaisuutesi minua kohtaan rikkoo keskittymistäsi, ja se selvästi häiritsee sinua. Minullakin alkaa olla vaikeuksia ylläpitää omaa rytmiäni työstäessäni tiukoin vedoin lihasnopeuttani.
Katseemme valtaavat tilaa, harhailevat vartaloillamme. Näen paljaat olkapääsi ja solakoiden käsivarsiesi hienot kaaret, näen selkäsi vaon mustan olkatoppisi alla, näen kiinteät pakarasi ja etureitesi kauniin linjan mustissa trikoissasi. Samalla lailla sinun katseesi viipyilee minussa. Pysymme hiljaisina, vakavina, raudalle omistautuneina.
Kun laitteita vaihtaessamme ensi kerran kävelemme vastatusten ohi, käsivartemme sipaisevat toisiaan. Vaistomaisesti nostan käteni ja pyyhkäisen suutani, sillä hikesi polttaa ihoani kuin suudelma.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Kosketus
Kosketus edellyttää aina yhteisymmärrystä, yhteistä halua. Kosketus on rajojen tunnustelua, ihania yllätyksiä.
Naiset ovat erilaisia: jotkut teistä herättävät heti voimakkaan koskettamisen tarpeen. Välillemme syttyvä vetovoima kasvaa joka sanasta, katseesta ja eleestä. Löydämme sulavasti saman aaltopituuden ja luontaisen halun koskettaa, kunnes yksi asia johtaa toiseen: hellyys muuttuu himoksi – tai himo hellyydeksi.
Sinä seisot minua kohti ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosastolla. En tiedä, kauanko olet siinä ollut, mutta pudotan punnitsemani omenapussin koriini ja otan askeleen taakse päästääkseni sinut vaa’alle.
Muutaman sekunnin kuluttua tajuan, että en ole liikahtanutkaan. Seison yhä vaa’alla ja sinä minua kohti. Katseemme ovat tyynet, vartalomme rennot.
Tiedämme välittömästi, että me olemme toisiamme varten.
Huulemme nousevat hymyyn. Ojennan käteni ottaakseni vastaan tomaattipussisi tietäen, että sinä tulet antamaan minulle niin paljon enemmän.
Naiset ovat erilaisia: jotkut teistä herättävät heti voimakkaan koskettamisen tarpeen. Välillemme syttyvä vetovoima kasvaa joka sanasta, katseesta ja eleestä. Löydämme sulavasti saman aaltopituuden ja luontaisen halun koskettaa, kunnes yksi asia johtaa toiseen: hellyys muuttuu himoksi – tai himo hellyydeksi.
Sinä seisot minua kohti ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosastolla. En tiedä, kauanko olet siinä ollut, mutta pudotan punnitsemani omenapussin koriini ja otan askeleen taakse päästääkseni sinut vaa’alle.
Muutaman sekunnin kuluttua tajuan, että en ole liikahtanutkaan. Seison yhä vaa’alla ja sinä minua kohti. Katseemme ovat tyynet, vartalomme rennot.
Tiedämme välittömästi, että me olemme toisiamme varten.
Huulemme nousevat hymyyn. Ojennan käteni ottaakseni vastaan tomaattipussisi tietäen, että sinä tulet antamaan minulle niin paljon enemmän.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Eroottisuus
Suomalainen seksuaalisuus on suorituskeskeistä ja pinnallista. Seksi on suoraa, avointa, rumaakin, arkisen luonnonmukaista. Siitä puuttuu niin terälehtimäinen, henkäisevän sielukas aistillisuus kuin argentiinalaistangonkiihkeä intohimo: emme uskalla olla lähellä, antaa tulla, mennä syvälle, jäädä alle. Kansana olemme seksuaalisesti vapautunein, mutta vain koska olemme eroottisesti varautunein.
Etsin sinua edelleen. Joka päivä katson ympärilleni ja toivon näkeväni sinut.
Tunnistan sinut värähtävästä katseestasi. Askeleestasi erotan aavistuksia tuntemattomasta, herkkyyttä tavastasi heiluttaa kävellessäsi käsivartta, kaulasi kulmasta janon tulla hivellyksi solisluusta korvan alle. Anna minun löytää sinut.
Anna minun löytää valtameremme, pienet kaarnaveneemme, aaltomme ympärillämme. Lähelläsi pääsen kauaksi kaikesta, luonasi olen perillä.
Luonasi jokainen kosketus hyväilee aisteja, saa meidät joka hengenvedoksi eloon. Joka hengenpito on kuolema, jota pitkitämme, kunnes lihaksemme laukeavat ja olemme pelkkää tuntoa ja pelkkää tietoisuutta.
Keinumme aaltoina rannalta vastarannalle.
Etsin sinua edelleen. Joka päivä katson ympärilleni ja toivon näkeväni sinut.
Tunnistan sinut värähtävästä katseestasi. Askeleestasi erotan aavistuksia tuntemattomasta, herkkyyttä tavastasi heiluttaa kävellessäsi käsivartta, kaulasi kulmasta janon tulla hivellyksi solisluusta korvan alle. Anna minun löytää sinut.
Anna minun löytää valtameremme, pienet kaarnaveneemme, aaltomme ympärillämme. Lähelläsi pääsen kauaksi kaikesta, luonasi olen perillä.
Luonasi jokainen kosketus hyväilee aisteja, saa meidät joka hengenvedoksi eloon. Joka hengenpito on kuolema, jota pitkitämme, kunnes lihaksemme laukeavat ja olemme pelkkää tuntoa ja pelkkää tietoisuutta.
Keinumme aaltoina rannalta vastarannalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
